Taiteilija Ilmari Wirkkalan suunnittelutyön ja suomalaisen 1920-luvun hautausmaauudistuksen osilta kirja pohjautuu parin vuoden takaiseen Lepolan hautausmaasta Tuula Airio Helsingin yliopistolle tekemään taidehistorian pro gradu-tutkielmaan, mutta on paikallishistoriallisesti syvennetty lappeelaisilla hautajaistavoilla, sekä 1930-luvun kirkollisilla paikallistapahtumilla (seurakuntajaot, hautausmaakiistat). Lepolan hautausmaa nykyisessä Lappeenrannassa (silloisessa Lappeen pitäjässä) on kokonaistaideteos, jonne suunnittelija laati valmiiksi yli 11 hehtaarin suuruisen hautausmaan, siunauskappelin kalusteineen, suuren juhlaportin ja hautausmaan aidan. Oman panoksensa hautausmaan estetiikkaan antoi Ilmari Wirkkalan 23-vuotias poika Tapio Wirkkala, joka veisti siunauskappeliin luonnollista kokoa suuremman krusifiksin, suunnitteli hautausmaan takorautaportit ja veisti juhlaportin Ylösnousemus-reliefin. Lepolan hautausmaa vihittiin käyttöön 4.6.1939 vajaa puoli vuotta ennen talvisotaa, ja tästä syystä jäi kokonaisvaltaisuudessaan ainoaksi aikansa hautausmaa-arkkitehtuurin edustajaksi. Kirjalla on valtakunnallista ulottuvuutta taiteilija Ilmari Wirkkalan merkittävänä elämäntyönä ja osana hautausmaauudistusta. Kirja on perusteos lappeelaisesta hautausmaakulttuurista ja tarpeellinen lisä siihen vähään, mitä Lappeen pitäjästä on toistaiseksi kirjoitettu. Se on myös asiakirja kaikille hautaamiskulttuurista kiinnostuneille, kuoleman ja hautausmaa-asioiden parissa työskenteleville, teologeille ja kirkollisille piireille sekä taidehistoriallisesti suuntautuneille.