Mikko Hakko (1884–1946) oli Laihialla syntynyt Oulunsalossa elämäntyönsä tehnyt mies. Hän imi nuorisoseura- ja raittiusaatteet jo synnyinseudullaan. Mies opiskeli kiertokoulun opettajaksi ja poliisiksi, mutta jäi lopulta maanviljelijäksi. Hän toimi ahkerasti Oulunsalon kunnallisissa luottamustehtävissä, varsinkin itsenäisyyden alussa ja sota-aikana. Oululaisia lehtiä – Kaikua, Liittoa ja Kalevaa – hän avusti jatkuvasti, samoin valtakunnallista Alkuopetusta.

Kiinnostavia välähdyksiä maamme itsenäisyyden alusta antavat Hakon sekä Suomeen että opetukseen ja kasvatukseen liittyvät tekstit. Silloista arvomaailmaa heijastelevat vuodenaika- ja juhlapyhätekstit. Henkilökohtaiset runot valottavat hänen sielunmaisemaansa ja suhteita lähimpiinsä. Hän kuvaa rehellisesti jopa parisuhdeongelmaansa, mikä tuskin oli sen ajan miehelle tyypillistä. Viikkokronikoista lukija saa autenttisen aikalaiskokemuksen muutamista päivän ilmiöistä. Tarut ja legendat ovat omaa luokkaansa.

Kirja on suppea läpiileikkaus Hakon laajasta ja monipuolisesta tuotannosta. Tekstit saavat lukijan ällistelemään, että ihan kaikenko Hakko pystyy sanomaan runomuodossa!


Kirjoittajan kotipaikkakunta: Oulu