Joka viides iäkäs altistuu merkittäville lääkkeiden yhteisvaikutuksille

Väitös sosiaalifarmasian alalta

Väittelijä: Proviisori Jouni Ahonen

---- Väitösaika ja -paikka: Lauantai 27.8.2011 klo 12.00, Mediteknian auditorio, Kuopion kampus -

Väestön ikääntyessä ja lääkkeiden käytön lisääntyessä kasvaa myös lääkkeiden yhteisvaikutusten ja haittavaikutusten vaara. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavan proviisori Jouni Ahosen väitöstutkimuksen mukaan 77 vuotta täyttäneistä kuopiolaisista lähes joka kolmas käyttää vähintään kymmentä lääkettä ja joka neljäs käyttää iäkkäillä vältettäviä lääkkeitä. Joka viides altistuu potentiaalisesti kliinisesti merkittäville lääkkeiden yhteisvaikutuksille.

Ahonen tähdentää, että haittavaikutukset ovat ennaltaehkäistävissä oikeilla lääkevalinnoilla ja -annoksilla. Keskeinen keino lääkehaittojen ehkäisyssä on lääkityksen vuosittainen arviointi.

Iäkkäät käyttävät paljon lääkkeitä

Seuraavien 20 vuoden kuluessa 75 vuotta täyttäneiden suomalaisten määrä lähes kaksinkertaistuu nykyisestä 440 000:sta noin 850 000 henkilöön. Vuonna 2040 heitä on jo noin miljoona. Sairastavuuden pysyessä edelleen korkeana lääkkeitä käytetään yhä enemmän. Monilääkityksen yleistyminen lisää haittavaikutusten vaaraa etenkin haurailla iäkkäillä. Lisäksi aiemmin sopinut lääke voi yhteiskäytössä toisen lääkkeen kanssa aiheuttaa vaarallisia haittavaikutuksia tehon yllättävän voimistumisen johdosta. Toisaalta yhteisvaikutus voi myös heikentää tai viedä tehon aiemmin hyvin toimineelta lääkkeeltä.

Vältettävien lääkkeiden käyttö ja yhteisvaikutukset

Ahonen selvitti väitöstutkimuksessaan iäkkäillä vältettäviksi luokiteltujen lääkkeiden käyttöä ja potentiaalisesti kliinisesti merkittävien yhteisvaikutusten esiintyvyyttä 77 vuotta täyttäneillä kuopiolaisilla. Itä-Suomen yliopiston Geriatrisen hoidon tutkimuskeskuksessa toteutettu tutkimus oli osa laaja-alaista väestöpohjaista Hyvän hoidon strategia -interventiotutkimusta.

Tutkimukseen osallistuneista 657 iäkkäästä henkilöstä 29 prosenttia käytti vähintään kymmentä eri lääkettä. 28 prosentilla oli käytössä lääke tai lääkkeitä, joiden käyttöä suomalainen Iäkkäiden lääkityksen tietokanta suosittelee välttämään. Yleisimpiä iäkkäiden käyttämiä, vältettäväksi luokiteltuja lääkkeitä olivat natriumpikosulfaatti, diltiatseemi, asetyylisalisyylihappo yli 500 mg:n vuorokausiannoksina, kiniini-meprobamaatti ja diatsepaami.

Joka viides tutkimukseen osallistuneista altistui potentiaalisesti kliinisesti merkittävälle lääkkeiden yhteisvaikutukselle. Niistä puolet oli farmakokineettisiä ja puolet farmakodynaamisia. Farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista yleisimmät aiheuttivat lääkkeen tai lääkkeiden tehon menetystä. Näin tapahtui mm. otettaessa osteoporoosin hoidossa käytettävien bisfosfonaattien ja kilpirauhasen vajaatoiminnassa käytettävää levotyroksiinia samaan aikaan kalsiumin, raudan, alumiinin tai magnesiumin kanssa. Farmakodynaamisista yhteisvaikutuksista yleisin oli eri vaikutusmekanismeilla verenvuotovaaraa aiheuttavien lääkkeiden samanaikainen käyttö. Yleistä oli myös samalla vaikutusmekanismilla vaikuttavien lääkkeiden päällekkäiskäyttö, kuten usean eri bentsodiatsepiinin tai usean eri tulehduskipulääkkeen käyttö.

Joka toisella iäkkäillä vältettäviä tai yhteisvaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä käyttäneellä havaittiin niihin liittyviä haittavaikutuksia tai oireita. Näistä yleisimpiä olivat väsymys, huimaus, muistihäiriöt, sekavuus ja verenvuodot. Vältettävien lääkkeiden käyttö ja yhteisvaikutukset olivat tavallisimpia niillä, joilla oli monia sairauksia ja käytössä suuri määrä lääkkeitä.

Iäkkäät henkilöt, joilla oli huonoin liikunta- ja toimintakyky, käyttivät eniten iäkkäillä vältettäviä lääkkeitä ja heillä esiintyi myös eniten yhteisvaikutuksia. Iäkkäillä vältettäviksi luokiteltujen lääkkeiden käyttö ja potentiaalisesti kliinisesti merkittävät yhteisvaikutukset eivät kuitenkaan olleet yhteydessä liikunta- ja toimintakyvyn heikkenemiseen tai kuolleisuuteen.

Lääkityksen arviointi vuosittain ehkäisee lääkehaittoja

Iäkkäillä vältettävien lääkkeiden käyttö, haitalliset yhteisvaikutukset ja lääkkeiden päällekkäiskäyttö ovat keskeisiä haittavaikutusten aiheuttajia iäkkäillä. Haittavaikutukset ovat ennaltaehkäistävissä oikeilla lääkevalinnoilla tai -annoksilla, eikä niitä tulisi hoitaa oireenmukaisesti toisilla lääkkeillä.

Tärkeä keino haittojen ehkäisyyn on iäkkäiden vuosittainen lääkityksen arviointi osana perusterveydenhuollon toimintaa. Siinä voisi hyödyntää nykyistä enemmän moniammatillista yhteistyötä lääkärin, farmaseutin, proviisorin, hoitajan sekä potilaan ja hänen omaistensa kanssa. Arvioinnissa lääkitys optimoidaan siten, että kaikki välttämättömät lääkehoidot ovat käytössä iäkkäille sopivilla annoksilla eikä käytössä ole heille tarpeettomia tai sopimattomia lääkkeitä. Myös lääkkeiden oikeaoppisen ottamisen varmistaminen on tärkeä osa lääkityksen arviointia. Apuna kannattaa käyttää viime vuonna lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean julkaisemaa Iäkkäiden lääkityksen tietokantaa. Yhteisvaikutusten hallinta edellyttää koulutusta ja tietokantojen laajempaa käyttöä.

Proviisori Jouni Ahosen väitöskirja Iäkkäiden lääkehoito: Vältettävät lääkkeet ja yhteisvaikutukset tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on geriatrian professori Jaakko Valvanne Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Sirpa Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painokelpoinen kuva on osoitteessa http://uef.fi/vaitoskuvat.

Lisätietoja: Proviisori Jouni Ahonen, p. 044 5261334,