Ihmisen työ on maan hedelmä - Opus hominis fructus terrae est, siis Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Jussi muokkasi soita kuokalla viljelyn kelpoisiksi maiksi, se ei ole vitsi eikä satu. Jussi viljelee maita edelleen, seuraa kehitystä ja omaksuu uusia työmenetelmiä. Tämä kirja ei ole ns. perinneruokakirja. Kirjani on ennen kaikkea kunniaosoitus ja kiitollisuus kaikille, jotka tekevät mahdolliseksi sen, että meillä on ruokaa. Käymme ostoksilla elintarvikekaupoissa ja kannamme kotiin ruokakasseja. Nautimme ruoasta arjessa ja merkkipäivissä, ajattelematta antimien kulkua ennen kuin ne päätyvät meidän keittiöömme ja meidän ruokapöytäämme. Totta kai teemme työtä ja maksamme kaikesta mitä masumme ottaa vastaan. Ei siitä ole kauan, kun seitsemänkymmentäviisi prosenttia Suomen väestöstä eli suoranaisesti tai epäsuoranaisesti maa- ja kalataloudesta.

Kotipuutarhurit ja siirtolapuutarhurit ovat aktiivisesti monipuolistaneet Suomen ruokakulttuuria tuomalla siemeniä ja taimia maailmalta. Mansikan tehoviljely on alkanut vasta kuusikymmentä vuotta sitten. On vielä paljon kasveja ja hedelmiä, jotka ovat vain viljelypalstoilla ja kotipuutarhoissa.

Suomalainen maanviljelijä osasi taidokkaasti tehdä maaperästä hedelmällisen ja hyödyllisen sekä ihmiskunnalle että eläinkunnalle. Keittiössämme on viljaa, vihanneksia, hedelmiä, marjoja, lihaa, kalaa ja muita herkkuja sekä kotimaasta että ulkomaasta.

Kehitys menee jatkuvasti eteenpäin, maailmanlaajuinen vapaakauppa on muuttanut ruokakulttuuriamme dramaattisesti, enkä tarkoita kielteisellä tavalla. Elintarvikekaupat ja ravintolat tarjoavat uusia tuotteita ja erilaisia trendejä.