Ansioitunut tv-dokumenttien tekijä Arvo Ahlroos kääntää tässä kokoelmassa kriittisen katseensa itse mediaan, ja tekee sen purevasti ja lahjomattomasti, ironiaa säästämättä.

Kellumme informaatiotulvassa
olemme saasteen uhreja
saamme syövän ja verisuonitaudin, infarktin,
sorrumme alkoholismiin, teemme itsemurhan,
mutta ei sitä kukaan huomaa
ellemme pääse samalla telkkariin.

Tiedotus ei polje paikallaan. Se on alituista hännän heilutusta.
Se ei kuule runoutta, kuiskaavan ääntä korvessa.
Meillä on huulien taakse vangittu ääni,
käheytynyt huuto maailmalle.

Ei enää haikuja
ei joikuja
jaikuja vain
pikasyötteitä
verkossa koko joukkoäly

Tv minun paimeneni, eikä minulta mitään puutu.