Mikael Agricola tunnetaan Suomen uskonpuhdistajana ja suomen kirjakielen isänä, mutta sen lisäksi hän oli ensimmäinen nimeltä tunnettu runoilija, joka sepitti runoja suomen kielellä. Taiteellisessa mielessä hänen runojaan ei voi pitää kovinkaan ansiokkaina, mutta ne kertovat mielenkiintoisella ja värikkäällä tavalla, mitä Agricola ajatteli ja tunsi julkaistessaan ensimmäisiä suomenkielisiä kirjoja ja millainen oli Suomen maan ja suomen kielen tila 1500-luvun puolimaissa. Runojen avulla kirjoittaja itse esitteli ja puolusti teoksiaan ja kuvasi oman aikansa oloja. Runojen perusteella voi tehdä päätelmiä myös Agricolan suomen kielen taidosta. Agricolan omien runojen lisäksi teokseen sisältyvät myös sellaiset Agricolan kääntämät runot, jotka eivät ole virsiä tai rukouksia vaan pikemmin tieto- ja opetuskirjallisuutta. Näitä runoja löytyy erityisesti Agricolan Rukouskirjan kalenteriosastosta. Aivan lopussa on kaksi näytettä suomalaisesta kansanperinteestä. Runot on tähän julkaisuun kirjoitettu niiden lukutapaa kuvaavalla tavalla. Vaikeasti tulkittaviin kohtiin on liitetty kommentteja ja selityksiä alaviitteinä. Kaikkien runojen yhteydessä on ilmoitettu, mistä kohtaa Agricolan teoksista kyseiset runot löytyvät alkuperäisessä muodossaan ja kirjoitusasussaan. Agricolan kirjallista tuotantoa ja hänen omien runojensa sisältöä ja kieltä on selostettu ja arvioitu laajassa johdantoartikkelissa.