Kirja on monikulttuurinen tarinakokoelma, joka sisältää sekä somalialaisia että nuorten omia tarinoita ja juttuja, sekä lyhennelmiä Grimmin, Aisopoksen., H. C. Andersenin saduista ja suomalaisista kansansaduista. Kirja loppuu Kalevalan Sotkan tarinaan.

Tarinat edustavat eri kulttuureja, ja hauskimmat yhtäläisyydet löytyvät juuri eräiden somalialaistarinoiden ja suomalaisten hölmöläistarinoiden välillä: naisten uinti ruispellossa ja aasien juottomatka aiheuttavat samanlaisen laskuongelmat. Toisaalta eläintarinoiden kansainvälinen tausta näkyy selvästi: kettu on kettu. Tarinoissa huijataan ja petetään, rakastutaan ja selvitään, selvitään mahdottomista tehtävistä. Hädässä ystävä tutaan ja ahneet saavat palkkansa.

Kirja on tarkoitettu huviksi ja hyödyksi, mutta se on rakennettu erityisesti kielenopiskelun viihdyttäväksi välineeksi. Eräs lähtökohta kirjalle oli se, että maahanmuuttajien virasto- ja oppikeskeinen kieli ei juurikaan sisällä satuja ja tarinoita, jotka kuitenkin ovat jokapäiväistä kielenkäyttöämme. Tarinoiden kautta hahmotetaan kulttuuria ja sen näkymättömiksi jääviä metaforisia tasoja, ja ne ovat sellaisina olennainen osa kielen ja jaetun kulttuurin ymmärtämistä.
Kirjan sivuille on jätetty tilaa merkinnöille ja teoksen lopulla on ”Oma tarinani” -sivut, joihin lukija voi kirjoittaa oman tarinansa. Kirjalle toivotaan luonnollisesti jatkoa muina kieliversioina. Eräs toive on ollut se, että jokainen maahamme tyhjin käsin tuleva saisi käteensä tällaisen pienen ”kulttuurisillan”: häivähdyksen oman lapsuuden ja maailman tarinoita, muutaman avaimen uuden kulttuurin kieleen ja kulttuuriin, ja ehkä kokemuksen siitä, että meillä on paljon yhteistä tarinaperinteemme kautta.