Tutkimuksessa selvitettiin sitoutumisen roolia ohjelmistoprosessien kehittämisen yhteydessä tarkastelemalla kahden teollisen ohjelmistoja tuottavan yrityksen toimintamalleja. Pääasiallisesti toimintatutkimuksen menetelmin pyrittiin parantamaan neljän kehityshankkeen onnistumisen mahdollisuuksia. Tutkimuksessa havaittiin, että ohjelmistoalalla nojaudutaan harhaanjohtaviin olettamuksiin sitoutumisen malleista ja käsityksistä. Tällaisia olettamuksia ovat mm. sitoutumisen hallittavuus, sitoutumisen käsitteen yksiulotteisuus ja sitoutumisilmiöön liitetty positiivinen tunnelataus. Tutkimus pyrkii osoittamaan sitoutumisella olevan yhteyksiä eri organisaatiotasojen välillä ja esittelee tätä tukevan sitoutumisverkkomallin. Sitoutumisverkkomalli (Commitment Nets) ilmentää sitoutumisen luonnetta, rakennetta ja dynamiikkaa yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasolla ja muodostaa uuden näkökulman ohjelmistoyrityksen ohjelmistojen laadun ja tuottavuuden kehittämiselle. Yksi tutkimuksen keskeisiä havaintoja oli, että sitoutumista voidaan luonnehtia eri tavoin riippuen sitoutumisen tunnetta ilmentävistä tekijöistä. Arkikielessä käytettynä sitoutumisen käsite liitetään voimakkaaseen tunteeseen ja haluun toimia jonkin asian edestä; tämä on yksi sitoutumisen arkkityypeistä - affektiivinen sitoutuminen. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että ohjelmistoammattilaiset panostavat laadun ja tuottavuuden kehittämiseen yleensä ulkopuolisista paineista johtuen (normatiivinen sitoutuminen) tai tiettyjä hyötyjä tavoitellakseen (instrumentaalinen sitoutuminen). Tutkimuksessa osoitetaan, että affektiivinen sitoutuminen kohdistuu yksilötasolla parhaimmillaan omiin työtehtäviin ja esimerkiksi oman ammattitaidon kehittämiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että parhaimmat tulokset prosessin kehittämisessä saadaan, kun kehittämisen kohteena olevat prosessit ja työmenetelmät tukevat luonnostaan ohjelmistoammattilaisen työtä