Tämä on kuvaus nuoren miehen, Roopen, elämästä 15–18-vuotiaana maaseutumiljöössä, iloineen ja suruineen. Hän on lahjakas urheilija, jolla on kovat tavoitteet: Roope haluaa heittää joskus keihästä olympialaisissa. Myös tytöt kiinnostavat Roopea kovasti, ja hän haluaa paljon kokemuksia eri tyttöjen kanssa.

Kirjan loppupuolella hän joutuu käymään jaakobinpainia siitä, pitäisikö jo vakiintua ja lopettaa hengästyttävä meno kukasta kukkaan. Siihen löytyy ratkaisu. Myös metsästys ja kalastus ovat Roopelle tärkeitä harrastuksia, ja niistä opit ovat tulleet papalta, isältä ja enolta; näin eränkäyntitaidot ovat siirtyneet jouhevasti sukupolvelta toiselle.

Roope ei anna ikinä periksi, vaikka joskus tulee lunta tupaan, vaan hän yrittää uudelleen ja kokee vastoinkäymiset suurena haasteena. Kirjassa on myös takautumia Roopen varhaislapsuudesta, jossa hän tekee kaikenlaisia kolttosia, jotka eivät ole mitään järkeviä juttuja, mutta kuuluvat pojan vintiöitten nuoruuteen.

Tämä kirja on myös kuvaus maalaiselämästä ja suuresta muutoksesta, kun Roope muuttaa kaupunkiin opiskelemaan lukioon, ja hänestä tulee kaupunkilainen. Tässä romaanissa fakta ja fiktio sekoittuvat sopivasti.