Tutkimuksen aiheena on maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen työelämään tietokäytäntöjen näkökulmasta tarkasteltuna. Siinä perehdytään Suomessa asuvien kurdinaisten ja venäläisten naisten tapoihin hankkia ja jakaa työelämää koskevaa tietoa. Maahanmuuttajien omaksumilla tietokäytännöillä on yhteys heidän kotoutumiseensa ja toimimiseensa uudessa kotimaassaan yhteiskunnan jäseninä esimerkiksi työelämässä. Tämä yhteys tulee esiin analysoitaessa keinoja, joiden varassa on mahdollista orientoitua toimintaan vieraassa ympäristössä kokonaan tai osittain kielitaidottomana. Toimintaan orientoituminen edellyttää aina tietoa ympäristön kokonaisuudesta. Kun kyseessä on yhteisö tai eri yhteisöistä koostuva yhteiskunta, tämä kokonaisuus muodostuu fyysisen ympäristön lisäksi sosiaalisesti ja kulttuurisesti muodostuneista hierarkkisista rakenteista ja merkitysjärjestelmistä, jotka luovat ihmisten toiminnalle puitteet. Yhtäältä ne asettavat toiminnalle reunaehdot ja toisaalta ovat sen tulos: niitä tuotetaan, uusinnetaan ja muutetaan ihmisten välisessä kommunikaatiossa yhteisen merkitysjärjestelmän, kielen, avulla. Kieli toimii tiedon luomisen ja jakamisen välineenä. Kielen avulla välittyvät myös yhteisön kulttuurisidonnaiset merkitykset, arvot ja normit sen jäseneltä toiselle. Uusi jäsen tulee osalliseksi yhteisöstä oppimalla sen edellä kuvatut toiminnan ehdot ja soveltamalla tietämystään käytännössä. Näin ollen kotoutumista on mahdollista tarkastella myös tietokäytäntöjen muodostumisen aspektista, tutkimalla siihen liittyviä tiedon hankinnan ja jakamisen tapoja.

Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä tavoista, joilla maahanmuuttajat uudelleenrakentavat ja merkityksellistävät tietokäytäntöjään omassa arjessaan, kotoutuessaan vieraaseen yhteiskuntaan ja toimiessaan erilaisissa yhteisöissä. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tarkastella maahanmuuttajien informaatioympäristöjä ja niiden sisäistä dynamiikkaa sekä heidän näkemyksiään siitä, millainen merkitys tiedolla, sen hankkimisella ja jakamisella on heidän elämäntilanteessaan. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten Suomeen muuttaneet venäläis- ja kurditaustaiset naiset hankkivat, jakavat ja käyttävät työelämää koskevaa tietoa hakeutuessaan avoimille työmarkkinoille sekä toimiessaan työyhteisön jäsenenä? 2) Miten henkilökohtaiset tietokäytännöt rakennetaan uudelleen työelämään kotoutumisen kontekstissa? ja 3) Millaisia yhteyksiä tiedonhankinnalla ja tiedon jakamisella on voimaantumisen ja osallisuuden kokemiseen?

Tutkimustavoitteisiin päästiin hyödyntämällä narratiivis-elämäkerrallista lähestymistapaa. Narratiivisuus ilmenee yhtäältä sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvana metateoreettisena viitekehyksenä ja toisaalta haastatteluaineiston keräämisen, analysoinnin ja tutkimusraportin kirjoittamisen välineenä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu 14 venäläistaustaisen ja 14 kurditaustaisen henkilön haastatteluista, jotka toteutettiin episodihaastattelumenetelmällä vuosina 2007 ja 2008. Kaikki haastatellut olivat naisia.

Empiirinen tutkimus osoitti, että maahanmuuttajanaiset yhdistävät luovasti tiedon hankinnan ja jakamisen eri tapoja rakentaen niistä muuttuviin elämäntilanteisiinsa parhaiten sopivia tietokäytäntöjä. Sosiaalisilla verkostoilla on merkittävä rooli työelämätiedon hankinnassa, ja niiden luonne on yhteydessä tietokäytäntöjen uudelleenrakentamiseen. Paljon erityyppisiä kontakteja sisältävät verkostot tukevat tietokäytäntöjen monipuolisuutta ja joustavuutta. Transnationaaleilla suhteilla entisessä kotimaassa asuviin ystäviin ja sukulaisiin on merkitystä työelämää koskevan tiedon hankinnassa ja jakamisessa etenkin ennen maahantuloa ja välittömästi sen jälkeen. Työelämään kotoutumisen kannalta tärkeimpiä ovat kuitenkin Suomessa sijaitsevat sosiaaliset verkostot, jotka koostuvat suomalaisista viranomaisista ja muista maahanmuuttoalan työntekijöistä sekä kantaväestöön tai omaan etniseen ryhmään kuuluvista ystävistä ja tuttavista. Aktiivisen omaehtoisen tiedonhankinnan ja havainnoinnin lisäksi maahanmuuttajat saavat työelämää koskevaa tietoa myös pyytämällä tai pyytämättään toisilta sekä delegoivat tiedonhankintaansa muille. Henkilölähteet painottuvat tiedonhankinnassa varsinkin ensimmäisinä vuosina maahantulon jälkeen. Saatua tai hankittua työelämätietoa jaetaan eteenpäin muille – sekä oman etnisen ryhmän edustajille että muille maahanmuuttajille ja harvemmin myös kantaväestöön kuuluville – erityisesti silloin, kun se on itselle hyödyllistä tai ei ainakaan haittaa omien tavoitteiden saavuttamista. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että erilaisista tiedonhankinnan ja tiedon jakamisen tavoista rakentuvilla tietokäytännöillä on yhteys henkilökohtaiseen voimaantumiseen ja sitä kautta työyhteisöön kuulumiseen sekä laajempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.