1200–1300-lukujen vaihteessa perustettua Turun linnaa voidaan pitää aineellisen kulttuuriperinnön lippulaivana Suomessa. Nykypäivänä linna on paitsi rakennusmuistomerkki ja museo, myös juhlapaikka ja kulttuurimatkailun kohde.

Edes monumentaalisen kivilinnan tapauksessa kulttuuriperintö ei muodostu itsekseen, vaan se on erilaisten yksityisten ja yhteisöllisten tahojen aktiivisen toiminnan tulosta. Kirja tarkastelee prosesseja, joissa Turun linnasta on tullut ja tulee se, mikä se on nykypäivänä.

Restauroitu ja osin rekonstruoitu linnarakennus on itsessään eräänlainen kertomus menneisyydestä. Arkkitehtuurin aineellinen kerronta yhdistyy suulliseen kerrontaan opastetuilla kierroksilla, joilla tulkitaan arkkitehtonista tilaa kävijöille. Ne antavat myös mahdollisuuden valita menneisyydestä toisenlaisia tarinoita kerrottavaksi kuin kiveen on kirjoitettu.