Virtasen väitöskirjatutkimus selvittää Vihtori Kosolan (1884–1936) puheiden muutoksia vuosina 1929–1936. Kosola oli suomalainen jääkärivärvääjä, lakonmurtaja ja lapuanliikkeen muodollinen johtaja. Myöhemmin hän toimi IKL:n keulakuvana.

Millaisia olivat lapuanliikkeen ja sen seuraajan isänmaallisen kansanliikkeen (IKL), retorisen vaikuttamisen keinot 1930-luvulla? Miten Kosolan puheiden avainkäsitteet kytkeytyivät hänen edustamiensa poliittisten liikkeiden kantoihin? Työssä tutkitaan lisäksi yleisemmin Kosolan puheiden muutoksia niissä esiintyvien avainkäsitteiden, kuten vapaussota, isänmaa ja puoluevalta, muutosten kannalta.

Tutkimuksessa selvitetään kuinka demokratia ja laillisuus kestivät Suomessa poliittisen ääriliikkeen hyökkäyksen. Kosola vastusti parlamentarismia ja puoluepolitiikkaa, mutta IKL joutui vastentahtoisesti sopeutumaan siihen 1930-luvulla. Kosolan jyrkkä parlamentarisminvastaisuus ajautui ristiriitaan IKL:ssä ja johti hänen syrjäyttämiseensä liikkeestä vuonna 1936. Kosola kuoli pettyneenä joulukuussa 1936.