Väitös yleisen historian alalta Väittelijä: FL Sirpa Aalto Väitösaika ja -paikka: lauantaina 11.12.2010 klo 10.00, sali AT 100 (Agora), Joensuun kampus Kristillinen maailmankuva ja Norjan kuninkaan tiukentunut kontrolli alamaisista 1200-luvulla vaikuttivat siihen, että erityisesti norjalainen eliitti alkoi vierastaa saamelaisia ja pitää heitä esimerkkeinä äärimmäisestä toiseudesta. FL Sirpa Aalto tarkastelee Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan norjalais-islantilaisen kulttuuripiirin ryhmäidentiteetin kautta sen maailmankuvaa 1200-luvun alkupuolella. Norjalais-islantilaiselle kulttuuripiirille keskiajalla kaikkein vieraimpia olivat ei-kristityt, joista saamelaiset ovat lähin esimerkki. Tämä käy selvästi ilmi tutkituista kuningassaagoista. Aallon mukaan kuningassaagat eivät kuitenkaan heijastele yleistä asennoitumista saamelaisiin, vaan pikemminkin yläluokan näkemyksiä. Arkeologiset kaivaukset tukevat näkemystä siitä, että tavallinen kansa oli kanssakäymisissä saamelaisten kanssa. Lisäksi näkemystä tukee se, että kanssakäyminen oli erikseen kielletty laeissa. Tämä Aallon mukaan osoittaa, että vaikka kuningassaagat pohjautuvatkin suulliseen perimätietoon, on niissä havaittavissa eliitin vaikutus, koska ne todennäköisesti kirjoitettiin eliitin piirissä. Vaikka keskiajalla ei vielä voida puhua kansallistunteesta, osoittaa väitöstutkimus, että islantilaisilla ja norjalaisilla oli 1200-luvun alussa vahva yhteenkuuluvuuden tunne, jota voidaan Aallon mukaan kuvata käsitteellä norjalais-islantilainen kulttuuripiiri. Tutkimus tukee käsitystä siitä, että keskiajalla norjalaiset ja islantilaiset kokivat olevansa ennen kaikkea paikallisyhteisönsä jäseniä, mutta esimerkiksi kuningassaagojen perusteella välittyy myös kuva skandinaavisen eliitin ylipaikallisesta identiteetistä, joka ilmenee liittolaisuussuhteina ja avioliittoina. Aallon väitös tarkastelee norjalais-islantilaisen kulttuuripiirin ryhmäidentiteetin kautta sen maailmankuvaa 1200-luvun alkupuolella. Ryhmäidentiteetin perustana on vertailu muihin ryhmiin eli jako ”meihin”, niin sanottuun sisäryhmään, ja ”muihin”, niin sanottuun ulkoryhmään. Toisen ryhmän vierauden ja outouden korostaminen tukee oman ryhmän identiteettiä. Ryhmäidentiteetin tarkastelu puolestaan heijastaa sisäryhmän maailmankuvaa. Tutkimuksessa jaettiin norjalais-islantilaisen kulttuuripiirin ulkoryhmät eri kategorioihin sen perusteella, miten vieraina ne esitettiin suhteessa sisäryhmään. Jaottelussa sovellettiin norjalaisen kulttuuriantropologi Thomas Hylland Eriksenin käyttämää jakoa suhteelliseen ja äärimmäiseen toiseuteen. Aallon väitöskirja osoittaa, että ryhmäidentiteetti ja maailmankuva ovat ajasta riippumattomia tutkimuskohteita. Suhtautuminen toisiin ryhmiin kertoo enemmän ryhmästä itsestään ja sen arvoista, mikä on hyvä lähtökohta tarkastella ryhmän omaa maailmankuvaa. Moderneja ja historian lähitieteiden lähestymistapoja, kuten kulttuuriantropologiaa, voidaan soveltaa tämänkaltaisessa historiantutkimuksessa. FL Sirpa Aallon väitöskirja ”Categorizing Otherness in the Kings’ Sagas” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on FT, dosentti Tuomas Heikkilä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jukka Korpela Itä-Suomen yliopistosta.
