Yksilön ja hänen elinympäristönsä välinen suhde on kehitysromaanin keskeinen kuvauskohde, mutta onko viime vuosisadan vaihteen naiskirjallisuuden näkökulmasta naislla ja miehillä samat mahdollisuudet kehittää omaa yksilöllisyyttään ja rakentaa suhdettaan ympäröivään yhteiskuntaan? Millainen on naisten ja miesten kehitystarinoiden ero? Entä miten suomalaisten naisten kirjoittamat romaanit eroavat angloamerikkalaisten naisten kirjoittamista kehitysromaaneista ja ns. heräämisromaaneista? Minna Aallon tutkimus etsii vastausta edellä esitettyihin kysymyksiin ja lähestyy naisten kehitysromaaneja 1890-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomenkielisen naiskirjallisuuden näkökulmasta. Samalla nousee esiin viime vuosisadan vaihteen unohdettuja naiskirjailijoita, joita tutkimuksessa edustavat Maila Talvio, Helmi Krohn-Setälä, Aino Kallas, Hilja Haahti, Marja Salmela sekä Helmi Keckman.