Joskus kun lapsena kiipesin asuintalomme hämärälle ja pölyiselle vintille löysin sieltä arkun jossa oli sirkuksen käsiohjelmia ja pääsylippuja jotka olivat kuuluneeet vanhalle sirkusmiehelle Ursukselle hänen
kerrottiin suoristaneen hampaillaan hevosenkenkiä.Hän oli joskus nuoruudessaan
esiintynyt sirkuksessa voimamiehenä, sekä koiran kouluttajana.

Ursus asui pienessä hellahuoneessa asuitalomme toisessa keroksessa , hän oli värikäs persoona jonka kielenkäyttö oli vähintäänkin kiellettyä alle kuusitoistavuotiailta ja hänestä riittäisi juttua monenkin A-nelosen täytteeksi,
se miksi hän liittyy tähän kirjaprojektiini on hänen meille
penskoille monesti toistamansa ajatus siitä, että hän vielä joskus perustaisi sirkuksen.

Sirkuksen perustamiseen hän oli jo liian vanha ja huonokuntoinen, mutta pienessä hönössä tuo ajatus tuntui
kait aivan toteuttamiskelpoiselta. Minä en ole perustamassa sirkusta, mutta olen jo pitempään suunnitellut tekeväni kuvitetun painotuotteen Tapanilasta, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni, ja ajattelin että
kun kerran tuli päätettyä niin kai se on hoidettava loppuun asti .