Tämän levyn tarkoitus on saattaa kulijan korvaan muinaisen kreikkalaisen Aulos-kaksoisruoholehti-soittimen jälkeläisten äänet. Näistä jälkeläisistä muodostuu niin sanottu oboeperhe.

Kun kuuntelemme pikkolo-oboen/museten kirpakkaa ääntä, se herättää ja nostattaa hiukset pystyyn instrumentin karaktääristä johtuen.

Wiener-oboe! Koko maailma katsoo uudenvuoden konserttia Wienistä ja huomaa, että tämämä oboe eroaa jonkun verran ulkonäöllään. Sen yläpäässä on pullistuma, joka periytyy barokkioboen maailmasta. Wiener-oboe onkin barokkioboen perillinen.

Oboe d'amore ilmaisee rakkautta ja lämmittää sielua. Ei ihme, että J. S. Bach käytti tätä soitinta suurissa teoksissaan.

Englannintorvi vuorostaan antaa rauhan ja lempeyden soinnillaan. Soitin soi lämpimän alakuloisesti.

Basso-oboe on aika harvoin käytetty soitin, mm. G. Holst käytti tunnetuimmassa teoksessaan Planeetat ansiokkaasti basso-oboeta.

Aale Lindgren (pikkolo-oboe, wiener-oboe, oboe d'amore, englannintorvi, basso-oboe)

trad.: Greensleeves-variaatiot
Tauno Marttinen: Ilmatar, ilman impi, op. 88
Jiri Parviainen: Natura 1
Aale Lindgren: Tsirikja
trad., sov. Lindgren: La folia
Johann Christian Schichardt: Adagio sonaatista op. XVII / 12
Tapani Länsiö: Harso
Theodor Nicolau: Intrada
Johann Helmich Roman, sov. Lindgren: Assaggio BeRi 320, Commodo
Oskar Merikanto, sov. Mauri Viitala: Romanssi oopperasta Pohjan neiti. Parte diverse
Pasi Lyytikäinen: Koditon