Kuvitellaan planeettaamme kymmenien tuhansien vuosien kuluttua. Napajäätiköt ryömivät tasaista tahtia kohti päiväntasaajaa, ja talven lumipeite säilyy aina vain pidempään. Öisin planeetalla ei enää loista aikoinaan Pohjoisnavalta Etelämerelle ulottunut kaupunkien valomeri. Valot tuikkivat nyt kapeammalla vyöhykkeellä päiväntasaajan ja keskileveyksien ympärillä. Monet niistä ovat nuotioita. Tuntuu kuin aika ei olisi kulkenut eteen- vaan taaksepäin. Jään valta ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Miljoonien vuosien kuluttua koittava tulevaisuus saapuu vieläkin ankarampana jatkuvasti kuumenevan Aurinkomme muodossa.

Miten tutkijat voivat ennustaa planeettamme tulevaisuuden miljoonien vuosien päähän, kun säätäkin voidaan ennustaa luotettavasti vain muutamaksi päiväksi? Tämä onkin aivan uutta. Vasta viime aikoina tiede on alkanut riittävästi ymmärtää planeettojen elämänkiertoa ja sen myötä planeetta Maan elämää ja kuolemaa. Astrobiologia on yhdistänyt avaruusluotainten ja tähtitieteilijöiden löydöt geotieteiden tuloksiin. Tämä kirja on yhteenveto näistä tutkimuksista. Samalla se on ensimmäinen kokonaisvaltainen esitys planeettamme lopunajoista.