Kotoisen kesykissamme villejä sukulaisia elää eri puolilla maailmaa mutta miksi juuri tutusta kotikissasta tuli ihmisen lemmikki?
Paleontologi Suvi Viranta-Kovanen kertoo kirjassaan värikkäästi ja asiantuntevasti kotoisen kesykissamme eri puolilla maailmaa elävistä luonnonvaraisista sukulaisista, kuten mustajalkakissasta, jaguarundista, oselotista, puumasta ja monesta muusta. Hän kuvailee, miten kissa ja ihminen ovat eläneet rinnan eri puolilla maailmaa, ja pohdiskelee sitä, miten juuri kesykissasta tuli ihmisen lemmikki eikä jostain toisesta pienestä kissapedosta. Kirjassa lähdetään petotukijoiden matkassa Andien ylängöille, Kanadan erämaahan ja Afrikan aavikoille. Tutkijan työ on haastavaa ja vaivalloista. Voi viedä viikkoja, ennen kuin onnistuu näkemään kissan luonnossa, ja paikallisten asukkaiden tietämys alueen eläimistä onkin usein arvokas tietolähde. Käy myös ilmi, että kaikki kissapedot eivät olekaan erakkomaisia yksineläjiä vaan että monet kissat ovatkin seurallisia ja jakavat elinpiirinsä muiden kissojen kanssa. Kirjassa tarkastellaan syitä eri kissapetolajien uhanalaisuuteen ja keinoja, joita eri puolilla maailmaa on keksitty ja kokeiltu niiden suojelemiseen.