Teos käsittelee Bosnian sotaa - tai tarkemmin sanoen sodanjälkeistä elämää ja sodan muistoa Bosniassa. Kirjassa ei kuvata sotaa eikä taisteluita vaan sodan muistoja, sen aiheuttamaa tuskaa ja vihaa nyt, kymmenen vuotta myöhemmin. Kuin olisit kiven syönyt piirtää muotokuvan ennen kaikkea bosnialaisista naisista, jotka jäivät henkiin kun miehet surmattiin. Nuo naiset etsivät tietoa kadonneista läheisistään - isistään, veljistään, lapsistaan, miehistään. Vähistä tiedoista, silminnäkijöiden lausunnoista ja kuulopuheista he koettavat rakentaa kuvan siitä, mitä heidän läheisilleen tapahtui, miten he kuolivat ja missä heidän jäännöksensä ovat.

Kirjan keskeisin henkilö on puolalaissyntyinen tutkija Ewa Klonowski, joka on vuodesta 1996 työskennellyt Bosniassa. Hän on koulutukseltaan arkeologi, ja hänen tehtävänään on auttaa sodan uhrien tunnistamisessa. Hän osallistuu uhrien kaivamiseen joukkohaudoista, tutkii heidän jäännöksiään, tekee DNA-kokeita. Hän sanoo: "Rakastan luita, luut puhuvat minulle". Hän on kaivanut esiin jo kahdentuhannen uhrin jäännökset kaivoksista, ojista ja joukkohaudoista.

Wojciech Tochman on syntynyt Krakovassa vuonna 1969. Hän on ammatiltaan journalisti. Tällä teoksella hän jatkaa Ryszard Kapuscinskin tunnetuksi tekemää, puolalaisen reportaasiromaanin arvokasta perinnettä.