Suomalaisen yhteiskunnan kehittymisen keskeisiä haasteita on yhdistysten luovan potentiaalin hyödyntäminen. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ideat ovat suureksi osaksi olleet kansalaisalotteiden ja yhdistysten innovaatioiden ja alotteiden aikaansaannosta. Samooin pohjoismaisissa yhteiskunnissa kehittyneet "solidarismi" ja "positiivinen sosiaalinen pääoma" ovat yhdistysmuotoisen, kriittisen kansalaistoiminnan paljolti tarkoittamia seurauksia. Niitä ei voi suunnitella tai kehittää ylhäältäpäin. Ne syntyvät - jos ovat syntyäkseen - kansalaisyhteiskunnasta. Olennaista on, mistä kolmannen sektorin ratkaisujen sysäykset tulevat: toimiiko kolmas sektori kansalaisten luovuuden kanavana vai toteuttaako se sille annettua, muiden määrittelemää tehtävää. Yhdistykset voivat toteuttaa kriittisen uudistavan tehtävänsä vain kuunnellessaan kentän ääntä ja hoitaessaan välitystehtävänsä suhteessaan julkiseen valtaan ja markkinoihin. Niiden keskeisenä tehtävänä on huolehtia, että mahdollisimman monenlaisten ryhmien tarpeet ja intressit otetaan päätöksenteossa ja hyvinvointijärjestelmässä huomioon. "Yhdistykset kolmannen sektorin toimijoina" luo yleiskuvan Jyväskylässä toimivista yhdistyksistä vuonna 2001 ja sitä kautta kolmannen sektorin toiminnoista paikallisyhdistysten näkökulmasta. Se ei tutki kolmatta sektoria erillisenä "blokkina", vaan sosiaalisten kenttien kokonaisuutena, joka yhdistää erilaisia toimijoita, elementtejä ja näkökulmia