Tämän päivän mediapuheessa korostuvat kulttuurituotteiden yhteydessä erilaiset talouteen, teollisuuteen, tuotantoon ja kuluttamiseen liittyvät kielikuvat siellä missä ennen puhuttiin asioista taiteenja estetiikan vakiinnuttamilla käsitteillä. Mitä oikein on tapahtunut? Olemmeko menettämässä otteen kulttuurin ja taiteen laadullisiin ulottuvuuksiin ja korvaamassa niitä globaalin talouden käsitteistöllä ja puhetavalla?
Kulttuurinen sisältötuotanto sisältää digitaalisen teknologian aikakaudella sekä kaupallisia että ihmisten omaehtoisia intressejä. Kaupalliset markkinavoimat tuottavat ja tuotteistavat elämysmaailmaa, mutta kokemukset ja niistä kertominen ovat yksilöllisiä tai yhteisöllisiä, kulttuuria. Kirjan artikkelit kyseenalaistavat elämysteollisuuden kaupallista yksipuolisuutta ja houkuttavat lukijan tarkastelemaan kulttuurista sisältötuotantoa moniulotteisesti, epäillen, jopa ironisen sarkastisesti.