Ladot ovat uhanalainen osa suomalaista maaseutua. Ne ovat vääjäämättä katoamassa maisemasta - kuten kyläkaupat, maitolaiturit, huussit ja mummonmökit.

Kuolinisku ladoille oli 90-luvulla yleistynyt tapa säilöä heinät muovipallukoiksi peltojen laidoille. Pallukat raidoittavat Suomen etelästä Utsjoelle asti; jopa Kainuun vaaramaiseman rinteitä halkovat valkoiset raidat kuin hammasrivistöt. Talvella luonto armahtaa katsojaa, mutta lato on edelleen tyhjä. Ja sellaiseksi jää.

Tyhjä lato ei kattoa kaipaa, sanotaan. Peltikaton saaneet ladot pärjäävät, pärekattoiset ovat jo hyvää vauhtia maatumassa. Näitä suomalaisen kulttuurimaiseman katoavia kuvia on viime hetkillä tallennettu kirjaan muistutukseksi tuleville polville siitä, miten heiniä ennen niitettiin ja nostettiin seipäille, poljettiin ladossa ja viskattiin suolaa sekaan; miltä tuntui kun lato täyttyi heinistä ja pärekaton naula tapasi pienen polkijan päälaen; kuka haravoi ojanpientareet puuharavalla ja miksi tarvittiin nappulapoikaa.

Nostalgisen ja tunnelmallisen Lato-teoksen takana ovat uhanalaisia ilmiöitä jo pitkään tarkkaillut toimittaja-kirjailija Esa Kero ja luontodokumenteistaan tunnettu kuvaaja-kirjailija Juha Taskinen. Valokuvat ovat Risto Kautiaisen ja Teemu Tuovisen.