Marguerite Duras oli ehdoton ja täysin kohtuuton kaikessa mihin ryhtyi. Kirjoittamiselle ei ollut vaihtoehtoja, ellei sellaisina pidä mielisairaalaa tai hautausmaata. Hän oli alkoholisti, joka auliisti tunnusti kuinka paljon hän joi. Juodessaan hän vapautui itsensä tarkkailemisesta, ei yrittänyt ymmärtää maailmaa. Hän täytti maailman tai maailma täytti hänet kirjoituksellaan.