Maailmankirjallisuuden klassikoihin lukeutuvan Johann Wolfgang von Goethen elämäntyöhön kuuluivat myös luonnonfilosofiset tutkimukset, joista huomattava osa kohdistui optiikkaan ja värioppiin. Niiden tuloksena ilmestyi vuonna 1810 Zur Farbenlehre, jonka keskeisin ja laajimman vaikutuksen tehnyt, niin kutsuttu didaktinen osa julkaistaan nyt ensi kertaa suomeksi nimellä Värioppi.
Omassa tutkimuksessaan Goethe on hyvin kriittinen siihen asti vallalla ollutta Isaac Newtonin optiikkaa ja värejä koskevaa fysikaalista ajattelua kohtaan, mistä Goethea on sittemmin paljon arvosteltukin. On kuitenkin huomattava, että Goethen lähtökohdat ovat aivan toiset kuin Newtonin, joka tutki valoa fysikaalisena ilmiönä. Goethe puolestaan ajattelee värejä nimenomaan havaittuina asioina.
Goethen suurtyö onkin osoittautunut vaikuttavimmaksi nimenomaan kuvataiteessa ja laajemminkin inhimillistä havaintoa tutkivissa perinteissä. Itse Väriopinmerkittävyyden ohella lukijat pääsevät nauttimaan myös Goethen kaunokirjallisesta tyylistä.
Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona.
