Historioitsija Pekka Vaaran kirja Punainen Uhtua – Karjalan kapinasta Stalinin vainoihin (Karjalan Sivistysseura 2024) valottaa aiemmin tutkimatonta suomalaisuuden historiaa.
Teoksen päähenkilöitä ovat Uhtualle lähetetyt suomalaiset punikit, kuten he itseään nimittivät. Näille punasuomalaisille oli annettu tehtäväksi perustaa neuvostovalta keskisen Vienan Karjalan kyliin, ja lannistavista olosuhteista huolimatta he ryhtyivät työhön. Punasuomalaisten panos uuden yhteiskunnan rakentamisessa Karjalaan oli merkittävä kirjan käsittelemänä ajanjaksona.
Nykypäivästä käsin arvioituna punasuomalaisten saama tehtävä oli mahdoton. Neuvosto-Karjalan hallinto lähetti heidät Vienan kyliin, jotka olivat Karjalan kansannousun loppuvaiheessa suurelta osin tyhjentyneet ja jääneet asumiskelvottomiksi. Tieyhteyksiä ei ollut, ja Uhtuaa lähin maantie ja rautatie kulkivat Vienan Kemissä 200 kilometrin korpitaipaleen takana. Nälänhätä vallitsi sisällissodan runtelemalla Neuvosto-Venäjällä, eikä vähäinen maanviljelys helpottanut tilannetta Vienassa. Teoksen sivuosassa ovat karjalaiset, joiden näkökulmasta punasuomalaiset olivat ulkopuolisia maahantulijoita. Uuden yhteiskunnan rakentamisessa ilmenneet vaikeudet oli helppo kaataa näiden tulijoiden syyksi.
Punasuomalaisten noin 15 vuoden mittaiseen kauteen mahtuu erilaisia poliittisia linjauksia, joita tehtiin Moskovassa ja joita punasuomalaiset koettivat toteuttaa Vienan ankarissa oloissa. 1920-luvulla rakennettiin eräänlaista osuuskuntasosialismia, joka sopi yhteen neuvostovaltion uuden talouspolitiikan NEP:n kanssa. NEP salli pienimuotoisesti myös markkinaehtoisen elintarvikkeiden tuottamisen ja myymisen. Sen ansiosta Uhtualla ja muualla Vienassa voitiin kehittää omaa maataloustuotantoa ja metsätaloutta.
1930-luku oli pakkokollektivisoinnin ja teollistamisen aikaa, jolloin noudatettiin ylhäältä Moskovasta ohjatun suunnitelmatalouden tavoitteita.
Ulkopuolisia aikansa Suomessa ja Karjalassa – sekä myöhemmin historiankirjoituksessa. Punasuomalaisten kausi Neuvosto-Karjalassa ja myös Uhtuan seudulla päättyi 1930-luvun puolivälissä alkaneeseen poliittiseen vainoon, jossa heidät leimattiin porvarillisiksi nationalisteiksi, tuholaisiksi ja vakoojiksi. Lopulta punasuomalaisten kohtalo sinetöitiin Stalinin vainoissa vuosina 1937–38.
Pekka Vaaran teos esittää tarkan läpileikkauksen punaisesta Uhtuasta ja sen suomalaisista johtajista, jotka olivat ulkopuolisia sekä uusilla kotiseuduillaan Karjalassa että synnyinmaassaan Suomessa. Johtoasemissaan he toteuttivat omaa punasuomalaista kansallisuuspolitiikkaansa suhteessa paikalliseen karjalaisväestöön, joka ei päässyt juuri vaikuttamaan itseään koskeviin päätöksiin. Suomen virallisen historian näkökulmasta punasuomalaiset olivat maanpettureita ja hylkiöitä, jotka olivat paenneet vihollismaahan. Vaaran kuvaamaa ajanjaksoa Vienan Karjalan historiassa ennen vainovuosia ei ole Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu. Erityisesti punasuomalaisten johtaman “korpisosialismin” rakentamisen kausi on unohdettua suomalaista historiaa.
Runsas kuvitus.
Pekka Vaaran teos on jatkoa historioitsijan aiemmille Vienan Karjalan historiaa käsitteleville teoksille Viena 1918 – Kun maailmansota tuli Karjalaan ja Viena 1919–1922 – Kun neuvostovalta tuli Karjalaan.
