Suomalaiset kirjat, Maantiede. Matkat. Kansatiede, Kansatiede. Kulttuuriantropologia, Suomen ja suomalais-ugrilaisten kansojen kansatiede, Elinkeinot. Työ. Työkalut | Akateeminen Kirjakauppa
Ovatko karhu ja susi vaarallisia ihmisille ja kotieläimille? Suurpetojamme metsästettiin kuopilla, silmukoilla, loukuilla, raudoilla, myrkyllä ja ampuma-aseilla vaihtelevalla menestyksellä 1800-luvun lopulle asti. Tapporahojen maksaminen alkoi jo vuonna 1647.
Keskiajalta aina vuoteen 1891 karjan omistajilla oli velvollisuus osallistua jahtivoudin järjestämään karhun- ja sudenajoon. Pesien etsinnällä ja moderneilla tuliaseilla karhu- ja susikannat saatiin supistettua 1800-luvun jälkipuolella niin pieniksi, että vastaisku eli eläinsuojelu alkoi nostaa päätään. Viimeiset sata vuotta on etsitty tasapainoa luonnon ja inhimillisen metsästyksen välillä.
Karhunverkosta susipantaan avaa suurpetojen metsästyksen vuosisataista historiaa ja siihen liittyneitä käytänteitä. Metsästyksen muotoihin ovat vaikuttaneet niin omintakeinen aineellinen ja sosiaalinen kulttuuri kuin käsitykset eläinten ja ihmisten suhteista.
