Voutilainen Raimo | Akateeminen Kirjakauppa

FL Raimo Voutilaisen liiketoiminnan teknologian alaan kuuluva väitöskirja ”In search for the best alliance structure between banks and insurance companies” tarkastettiin Helsingin kauppakorkeakoulussa 3.3.2006. Vastaväittäjinä toimivat professori Ahti Salo ja tohtori Matti Ruohonen ja kustoksena professori Pekka Korhonen. Pankit ja vakuutusyhtiöt ovat laajasti tiedostaneet tarpeen keskinäiseen yhteistyöhön, mikä ilmenee näiden toimialojen liittoumissa. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan ongelmaa, kuinka löytää sopivin liittouman rakenne pankkien ja vakuutusyhtiöiden välille niin johdon, valvontaviranomaisten kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. Kyseessä on monitavoitteinen päätösongelma, jossa päätöskriteerejä on usein vaikea arvioida määrällisesti ja verrata keskenään. Tutkimme myös mahdollisia kompromisseja usean päätöksentekijäryhmän liittoumamalliksi ja yhden päätöksentekijäryhmän kykyä ymmärtää muiden ryhmien päätöksiä. Ensin tarkasteltiin pankkien ja vakuutusyhtiöiden välisiä liittoumia ylimmän johdon näkökulmasta. Määrittelin kuusi finanssiliittouman rakennemallia. Malleja erottavia tekijöitä ovat keskinäisen omistuksen määrittelemä läheisyys, ja se, onko liittouman jäsenillä päällekkäisiä palvelukanavia. Hyödyntäen suomalaisten pankkien ja vakuutusyhtiöiden johtajien haastatteluja määriteltiin myös yhdeksän kriteeriä, joiden avulla malleja tulee verrata halutuimman liittoumamallin saavuttamiseksi. Syntyneen päätösongelman ratkaisuun käytettiin ns. Analyyttistä Hierarkiaprosessia (AHP) ja johtajien paneelia. Paneelin arvion mukaan parhaat liittoumamallivaihtoehdot ovat finanssitavaratalo ja ristiinmyyntisopimus ilman päällekkäisiä palvelukanavia. Valinta näiden välillä riippuu riskin painotuksesta. Tämän jälkeen etsimme parasta liittoumamallia pankkien ja vakuutusyhtiöiden valvontaviranomaisten näkökulmasta. Yhdessä näiden viranomaisten kanssa määrittelimme kahdeksan uutta kriteeriä jo aiemmin määriteltyjen mallien arvioimiseksi. Valvojien muodostama paneeli päätyi pitämään parhaina malleina löyhiä ristiinmyyntisopimuksia. Osoitimme, että finanssitavaratalo voisi olla sopiva kompromissi johtajien ja valvojien välillä, jos ko. mallia voisi vahvistaa riittävästi kahden kriteerin suhteen. Seuraavaksi päätöksentekijät olivat suomalaisia asiakkaiden edustajia. Heidän kanssaan määriteltiin seitsemän uutta kriteeriä mallien vertailemiseksi. Asiakkaiden edustajien muodostaman paneelin mielestä löyhät ristiinmyyntisopimukset ovat parhaita malleja. Asiakkaiden edustajat arvioivat myös malleja käyttäen johtajien ja valvojien aiemmin tärkeimpinä pitämiä kriteerejä. Arviointi oli samankaltainen kuin johtajien arviointi ja poikkesi valvojien arvioinnista. Asiakkaiden edustajien on vaikeampi omaksua valvojien kuin johtajien ajattelutapa. Lopuksi vertasimme kriteerejä ja mallien saamia prioriteetteja kaikista kolmesta näkökulmasta. Paras kompromissi kaikille päätöksentekijä-ryhmille voisi olla finanssitavaratalo, jos tätä mallia voisi vahvistaa kolmen kriteerin suhteen riittävästi. Tutkimus sisältyy neljään julkaistuun artikkeliin. Väitöskirjaan kuuluu myös yhteenveto, jossa esitetään taustaksi havaintoja suomalaisen pankki- ja vakuutussektorin kehityksestä viime vuosikymmeninä, katsaus asiaan liittyvään kirjallisuuteen ja laaja tiivistelmä artikkelien tuloksista.