Raportissa tarkastellaan lastensuojelulaitoksissa tehtävän työn toimintatapoja ja työssä käytettäviä menetelmiä ja työvälineitä ja nostetaan esille lastensuojelulaitosten työntekijöiden koulutus- ja kehittämistarpeita. Raporttia varten tehtiin kartoitus, johon aineisto kerättiin haastatteluilla ja kyselyillä lastensuojelulaitosten työntekijöiltä lähinnä pääkaupunkiseudulla syksyllä 2004. Aineiston keräsivät Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikön opiskelijat lastensuojelulaitoksissa suoritetun harjoittelun aikana. Raportissa esitellään lastensuojelun sijaishuollon lähtökohtia. Lastensuojelulaitoksissa tehtävää työtä tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: 1) lasten/ nuorten yksilöllinen hoito, kasvatus ja huolenpito, 2) perhetyö ja 3) verkostotyö. Kartoituksen tuloksissa ilmeni, että lapsen/ nuoren yksilöllisessä hoidossa lastensuojelulaitosten työntekijät käyttivät monenlaisia menetelmiä, jotka toteutuivat paljolti omahoitajuuden rinnalla ja sisällä. Menetelmäosaaminen oli tosin jakautunut epätasaisesti eri yksiköihin. Yksilöllisen hoidon ja kasvatuksen tärkeimpänä esteenä koettiin lasten/ nuorten vaikeat ongelmat ja oireilu. Tähän liittyen työntekijät toivoivat myös koulutusta. Samoin haluttiin lisää menetelmäkoulutusta. Perhetyö näyttäytyi monimuotoisena. Joissain lastensuojelulaitoksissa perhetyö on intensiivistä ja joissain perhetyö näyttäytyi ohuena. Vaikuttakin siltä, että lastensuojelulaitoksissa tehtävän perhetyön käsitettä tulisi avata ja toimintaa terävöittää ja yhtenäistää lapsikeskeisen perhetyön suuntaan. Lastensuojelulaitosten työntekijät tekevät verkostotyötä lähtien lapsen/ nuoren tarpeista. Myös verkostotyön käsitettä ja sisältöä tulisi yhteisesti selkeyttää
