utkimus liittyy kristinuskon ja islamin kohtaamiseen. Tutkimuksen aineisto on kerätty erään suomalaisen kristillisen kehitysyhteistyöjärjestön hankkeen yhteydessä. Tutkimus kohdistui erääseen islamin ja kristinuskon kohtaamisen tasoon - ruohonjuuritasoon islaminuskoisella Sansibarin saarella. Ja siellä sansibarilaisiin nuoriin, joiden uskonnollinen perinne on islamissa, mutta joiden käytännön tarpeet saavat vastakaikua kristittyjen koulutusorganisaatiossa. Sansibar luo mielikuvan eksoottisesta maustesaaresta, lomaparatiisista ja sinivihreästä merestä. Kansainvälisen uutiskynnyksen on saarelta ylittänyt myös joukko edelliseen mielikuvaan verrattuna varsin kielteisiä uutisia. Nämä ovat liittyneet poliittisiin ja uskonnollisiin välikohtauksiin. Kristittyjen ja islaminuskoisten kohtaaminen ei ole myöskään jäänyt ilman väkivaltaisuuksia. Saari on osa Tansaniaan ja ollut siten keskeinen avunsaaja Suomen kehitysyhteistyössä. Saarella toimivat myös useat suomalaiset kansalaisjärjestöt. Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, että miten kehitysyhteistyö ja kirkon toiminta sopivat yhteen. Voivatko lähetysjärjestöt tehdä kehitysyhteistyötä tai onko kristillisten järjestöjen järkevää toimia islaminuskoisella alueella? Tutkimustulosten mukaan enemmistö sansibarilaisnuorista suhtautuu positiivisesti kristillisen kirkon ylläpitämään keskukseen. Nuorten kokemuksen mukaan kristillinen julistus ei ollut osa keskuksen toimintaa. Koulutus koettiin koulutuksena ja sille ei ollut syytä antaa uskonnollista merkitystä. Tärkeänä pidettiin toiseuden arvostamista ja hyväksymistä. Tutkimuksen perusteella onnistuneeseen yhteistyöhön on mahdollisuus päästä sellaisilla alueilla, jotka eivät liity uskonnolliseen toimintaan. Suhtautuminen kristittyihin yleisellä tasolla oli huomattavasti kielteisempää kuin suhtautuminen niihin kristittyihin, jotka olivat konkreettisessa vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa. Positiivinen vuorovaikutus toimii sillanrakentajana näiden kahden maailman uskonnon välillä. Tämä näkökulma puoltaa tämän tyyppisten hankkeiden ja kristillisen järjestön työskentelyn oikeutusta toisenlaisen uskonnollisen kulttuurin keskellä. Tutkimuksen pohjalta islamin ja kristinuskon kohtaamiseen voisi ehdottaa toisenlaista lähestymistapaa – rauhaa terrorismia vastaan. Olisi toivottavaa, jos tutkimus voisi tukea tämän suuntaisia aloitteita.