Majuri Bobkov oli eronnut armeijan palveluksesta ja otti kadulta löytämänsä lapsen holhoukseensa. Pian hänellä oli yli 30 hylättyä lasta ja pieni eläke armeijasta. Niinpä hän kerjäsi Pietarissa ruokaa ja vaatteita lapsilleen. Traaginen rakkaus toi hänelle hylätyn nuoren naisen apulaiseksi.

Majurin holhokit ei ole kuitenkaan kurjuutta ja surkeutta, vaan valoisa, köyhien ortodoksien hyvää elämää kuvaava kertomus.

Vasili Nemirovitsh-Dantshenko (1849-1934) oli venäläinen kirjailija. Osallistui Turkin sotaan 1877-78 ja kirjoitti sieltä lehtiin. Vaikutelmat sodasta antoivat hänelle aiheita romaaneihin.

Kirjan kieltä on ajanmukaistettu.