Väinö Rantion pitkä elämänura on poikkeuksellisen runsas. Näkyvin rooli on ollut poliisitoimessa, jossa hän on tehnyt yli 42 vuotisen työuran, valtaosan siitä Helsingin rikospoliisin väkivaltatoimistossa. Rikostutkinnan pitkäaikaisena ammattilaisena hän on ollut aikaansa edellä kehittäessään rikospoliisin päällystökoulutusta vastaamaan kansainvälisiä haasteita. Hän on tuottanut rikostutkinnan koulutusmateriaalia, luennoinut vuosikausia poliisipäällystölle ja oikeuslääketieteen kurssilla lääketieteen opiskelijoille, organisoinut koulutustilaisuuksia, antanut haastatteluita ja saanut aikaan lakimuutoksia.

Vaativan rikostutkintatyön lisäksi hänellä on ansiokas järjestöura. Hän on toiminut puheenjohtajana monissa Poliisin ammattijärjestöissä, Poliisierämiehissä ja myös Espoon Sotaveteraaneissa. Töittensä ohella hän on ehtinyt opiskella, kansakoulupohjalta, alemman oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa, toimia asuintalojensa isännöitsijänä ja harrastaa rakastamaansa metsästystä ja kalastusta sekä kuntoilla oman terveytensä ylläpitämiseksi.

Somerolta hyvin köyhistä oloista lähteneen, ja Suomea jatkosodassa urheasti puolustaneen Väinö Rantion arvokkain ura on kuitenkin isän, isoisän ja ukin osa. Niissä hän on, 30-jäsenisen jälkeläisjoukon sanojen mukaan, esimerkillinen: oikeudenmukainen, hyväntahtoinen, hauska ja viisas.

Neljä elämääni -kirja on 96-vuotiaan Väinö Rantion itsensä kirjoittama tarina hänen neljästä elämästään. Tuosta pitkästä taipaleesta kolme neljäsosaa eli 74 vuotta hänen rinnallaan on taivaltanut rakas puoliso Hilkka, 97-vuotias sotaveteraani hänkin. Matka jatkuu, käsi kädessä ja yhdessä kulkien, maaliin saakka.