Perinteisesti lahjakkaina pidetään lapsia, jotka menestyvät koulussa ja toimivat aikuisten asettamien tavoitteiden mukaisesti. Työelämässä ei kuitenkaan menesty vain hyvän todistuksen saanut vaan myös se, joka käytti aikansa puissa kiipeilyyn tai omien juttujen näpertelyyn. Huippulahjakas voi olla sosiaalisissa taidoissa heikko mutta pystyä selvittämään vaikean matemaattisen yhtälön.
Lahjakkuutta on monenlaista, ja tämä kirja osoittaa, että kaikilla lapsilla on lahjoja, kunhan lapsen annetaan kehittää niitä taitoja, joista hän on itse luontaisesti kiinnostunut. Kaiken kiireen keskellä aikuiset pyrkivät helposti tasapäistämään lapset ja kieltävät ja rajoittavat kannustamisen ja sallimisen sijaan. Moni piilevä lahja katoaa, jos sen kehittäminen lytätään heti alkumetreillä.
Kirja perustelee neurotieteiden keinoin, miksi jyrkkä suunnanmuutos kasvatuksessa ja koululaitoksessa on tarpeen: vanhentunut käsityksemme lahjakkuudesta on vahingollinen sekä lapsille että koko yhteiskunnalle.