Tuuli Lahti (toim.) | Akateeminen Kirjakauppa

Läheisen ihmisen kuollessa elämäämme astuu suru. On yksilöllistä, miten surun koemme ja miten siihen reagoimme. Jokaisella meistä on oma tapansa ja tahtinsa surra. Siihen vaikuttavat muun muassa elämänkatsomuksemme ja aiemmat elämänkokemuksemme. Jaettu suru on kevyempi kantaa, mutta turhan usein sureva jää yksin surunsa äärellä, ilman kaipaamaansa apua ja tukea. Siksi tiedolle ja aiheeseen liittyvälle yhteiskunnalliselle keskustelulle on tarvetta. Myös palvelujärjestelmässä surevien kohtaamiseen ja tukemiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä vaikka suru ei olekaan sairaus, voi se toisinaan myös sairastuttaa.