Lääkärijohtaja -lääkäri vai johtaja?
Erikoissairaanhoito, sen toimintaympäristö ja johtaminen ovat muuttuneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Väestön vaatimukset terveudenhuollon palvelujen sujuvuudelta ja kunnallisten päättäjien odotukset erikoissairaanhoidon tuloksellisuudelta ovat kasvaneet.1990-luvun alun taloudellinen lama, väestön vanheneminen, kroonistuvat sairaudet, medikalisaatio sekä lääketieteen sovellusten kehittyminen ovat monimutkaistaneet erikoissairaanhoitoa ja sen suhdetta ympäräivään yhteiskuntaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kansainvälisen johtamistyön ristiriitoja kuvaavan mittarin avulla, millaisena sekä potilastyötä että johtamistyötä tekevät lääkärijohtajat ovat kokeneet muuttuneen erikoissairaanhoidon toimintaympäristön ja ovatko muutokset aiheuttaneet heille roolijännitteitä perinteisen lääkärin roolin ja uuden johtajan roolin välille. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko tutkituilla roolijännitteillä ja muilla yksilö- tai ympäristötekijöillä vaikutusta lääkärijohtajien johtamismotivaatioon ja johtamisroolin omaksumiseen erikoissairaanhoidossa.
Tutkimus tehtiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä vuonna 1999. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri edustaa keskisuurta sairaanhoitopiiriä, jonka väestöpohja on n 196 000 asukasta. Sairaanhoitopiirissä työskentelee noin 2200 työntekijää, joista 201 on lääkäriä.Tutkimus tehtiin postikyselynä 51 sairaanhoitopiirin ylilääkärille ja apulaisylilääkärille.
Tutkimuksessa todettiin, että lääkärijohtajat tekevät suurimman osan eli 70-80% viikkotyöajastaan potilastyötä ja vain 20-30% joko asiajohtamis- tai henkilöstöjohtamistyötä. Henkilöstöjohtamistyötä tehtiin kaikkein vähiten. Tutkituista lääkärijohtajista vain noin puolet oli kiinnostunut johtamistyöstä.Alle 48-vuotiaat ja naislääkärijohtajat olivat kiinnostuneempia kuin yli 48-vuotiaat ja mieslääkärijohtajat.
Erityisesti johtamistyössä lääkärijohtajilla ilmeni työnkuvaan ja työn tavoitteisiin, ristiriitaiseen toimintaympäristöön, työjärjestelyihin ja aikapaineeseen sekä oikeudenmukaiseen kohteluun liittyviä roolijännitteitä. Roolijännitteiden todennäköisyyttä lisäsivät mm. pieni työyksikkö, naissukupuoli, yli 48 vuoden ikä sekä joustava persoonallinen tyyli. Lääkärijohtajan johtajan roolin omaksumista ennustivat oikeudenmukainen kohtelu, hyvä johtamismotivaatio, suuri työyksikkö sekä joustava persoonallinen tyyli.
Tutkimus antaa uutta tietoa vanhan rooliteorian soveltuvuudesta ammattien ja ammattiroolien omaksumisen tutkimisesta ja niihin vaikuttavien tekijöiden analysoimisesta. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että erikoissairaanhoidossa lääkärijohtajan ammattirooli on edelleen enemmän perinteistä potilastyötä tekevän lääkärin rooli kuin systemaattista johtamistyötä tekevän johtajan rooli.
Tutkimus tuo erityisesti lääkärijohtajien näkökulmasta uutta tietoa erikoissairaanhoidon johtamisen esteistä ja edellytyksistä sekä niiden merkityksestä erikoissairaanhoidon toimivuuden ja tuloksellisuuden parantamisessa.
