Kesän valo, kahdeksan vuodenaikaa ja nuorten miesten ennenaikaiset kuolemat.
”Oli suuri mysteeri, miten yksikään poika oli ylipäätään selvinnyt täysi-ikäiseksi 1900-luvulla.”
Lapinkylä on pieni luoteislappilainen kunta lähes 1100 kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Köyhä kunta on jäänyt elinvoimaisempien naapurikuntien varjoon, mutta yhdessä asiassa se on valtakunnan ehdoton ykkönen. Vaarojen piirittämä kylä johtaa surullisen ylivoimaisesti poikien ja nuorten miesten kuolematilastoja.
Kun Tunturi-Lappi -lehden päätoimittaja lähtee Lapinkylään haastattelemaan käsivarren vanhinta miestä Kyyryä, pieni henkilökuva laajenee kolossaaliseksi kuvaukseksi kylän mieskohtaloista 1930-luvulta 2020-luvulle.
Tappavasta talvisodasta aivot sulattavaan someaikaan poikakuolleisuutta yhteen punova romaani on kertomus vireästä kyläyhteisöstä, joka tuhoutuu Lapin sodassa mutta nousee uuteen kukoistukseen ennen salakavalampaa hiipumistaan. Kesän valo, kahdeksan vuodenaikaa ja kylän onnen aikakaudet tuovat kontrastia romaanin kuolemansynkkyyteen.
Luoteislappilaislähtöinen kirjailija Timo J. Tuikka on loihtinut romaanissaan Kylä josta pojat katosivat maagisen inhorealistisen ja hirtehishumoristisen ruumiinavauksen lappilaispoikien elämästä ja sen vaarallisuudesta eri aikakausina. Hänen edellistä romaaniaan Kekkosen salaiset päiväkirjat (2020) luonnehdittiin Helsingin Sanomissa ”hauskaksi poliittiseksi tragediaksi”. Viimeksi hän on julkaissut tietokirjan Vitutuksen voima — Suomalaisen katkeruuden historia (2022). Koulutukseltaan Tuikka on filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden maisteri.
