Kerronta ja tarinat ovat organisaatiokäyttäytymisen raaka-ainetta. Kerronta ilmentää emootioita, arvoja ja eettisiä kannanottoja, joita perinteiset johtajuustutkimuksen menetelmät tunnistavat heikosti. Tommi Auvinen pohti väitöstutkimuksessaan, miten ja miksi johtajat kommunikoivat tavoitteistaan kertomusmuotoisesti ja millaisia merkityksiä tarinoilla on johtajuuden rakentumisessa.
Ihmiset - johtajat mukaan lukien - kertovat tarinoita ymmärtääkseen organisaatiotodellisuutta sekä kommunikoidakseen esimiestyöhön liittyvistä tavoitteistaan. - Esimerkiksi peilaamalla organisaation virallista strategiatarinaa yksilöiden tarinoihin saadaan tehtyä näkyväksi muutoin näkymätöntä organisaation toiminnan suuntaa, Auvinen kuvailee.
Johtajuuden rakentuminen alaisten merkityksissä on monitahoisempi prosessi kuin henkilön nimittäminen virallisesti johtajan asemaan. Johtajuustutkimuksessa on vallinnut pitkään johtajakeskeinen suuntaus, jossa johtajaan keskitytään reaalimaailman henkilönä. Tällöin valta ymmärretään kapeasti johtajan omaisuutena, joka muodostuu hänen virallisen aseman ja reaalisten ominaisuuksiensa kautta, Auvinen kritisoi. Myös esimerkiksi karismaa on aiemmin tutkittu jopa laboratorio-olosuhteissa, vaikka niin karismassa kuin vallassa on suurelta osin kyse merkitysvälitteisistä, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvista ilmiöistä. Johtajasta kerrotut tarinat ja hänen reaaliset ominaisuutensa eivät aina kohtaa. Organisaatiotodellisuus onkin alati liikkeessä oleva monimutkainen tarinoiden virta.
Johtajuustutkimuksen kannalta tärkeää ovat tarinankerronnassa rakentuvat merkitykset, joista muodostuu mielikuva johtajasta. Alaisten kertomusten sisältämät johtajan tavoitteet ja arvot voivat poiketa merkittävästi johtajan itsensä senhetkisistä käsityksistä. Auvinen ehdottaakin haamujohtajan metaforaa, jolla hän tarkoittaa organisaatiotodellisuuden tarinankerronnassa olemassa olevaa hahmoa, joka ympäröi johtajaa. Usein johtajaan kohdistuu myös lukuisia odotuksia ja tavoitteita, jotka kumpuavat institutionalisoituneista käsityksistä ja jotka esiintyvät tarinankerronnassa. Uusi johtaja ei aloita tyhjältä pöydältä, vaan hänen tulee kohdata nämä kertomushahmot.
Auvisen tutkimuksessa kartoitettiin, millaisia alaisiin vaikuttamisen alueita johtajien kerronnassa ilmenee käytännössä. Vaikuttamisen alueita tunnistettiin kuusi: tarinoilla inspirointi, motivointi, fokuksen löytäminen, konfliktien ratkaisu, omiin esimiehiin vaikuttaminen sekä luottamuksen rakentaminen. Tarinankerronta nousi esille myös oman johtajuuden kehittämisen sekä identiteettityön refleksiivisenä työkaluna.
Tarinankerronta on vuorovaikutteisempi ja kaikille avoimempi johtajuuden muoto kuin perinteinen rationaalinen argumentointi sekä numeerisen informaation ja objektiivisuuden ihannointi. Esimerkiksi strategiaprosessin avaaminen organisaation yhteiseksi kertomukseksi tukee valtaistavaa ja demokraattista johtamisotetta. Tarinallisuudessa piilee myös riskejä johtajuudelle, sillä kerronta on avointa kaikille ja kaikenlaiselle vaikuttamiselle - myös manipuloinnille. Yleensä alaisten manipulointia pidetään epäeettisenä johtajuutena. Tutkimus kuitenkin osoitti sen olevan huomattavasti monimutkaisempi ilmiö kuin itsestään selvästi eettisesti tuomittava johtajuuden muoto.
Löydösten mukaan manipulaatio on varsin arkinen ilmiö. Kertomuksista tulkittiin myös johtajan eettisiä perusteluita manipuloinnille. - Selvää eettistä ohjeistoa ei voida vielä tehdä ja aihetta onkin tärkeää tutkia lisää, Auvinen huomauttaa. Tulokset mahdollistavat kuitenkin spekuloinnin eri manipuloinnin muotojen eettisyydestä - esimerkiksi tarinoilla viettely voi pahimmillaan johtaa työturvallisuuden laiminlyöntiin tai alaisten oikeuksien kaventamiseen. Sitä vastoin esimerkiksi irtisanottaessa heikosti menestynyttä työntekijää johtaja saattaa kokea, että alaisen tulevaisuuden ja itsetunnon säilyttämisen vuoksi jopa suoranainen valehtelu voi olla eettisesti perustellumpaa kuin täysi avoimuus.
Auvisen väitöskirja koostuu viidestä tieteellisestä tutkimusartikkelista sekä aiheen ja käsitteistön yhteen kokoavasta johdantoesseestä.
Abstract
This dissertation belongs to the field of management and leadership. The aim is to contribute to our knowledge and understanding of the significance of the narrative approach to leadership. The dissertation consists of an introductory essay and five published articles. The main research task is to dissect how and why managers communicate their intentions in narrative form and what meanings storytelling has for the construction of their leadership. Furthermore, each article has its own unique research task. Four of the articles are empirical studies based on qualitative methodology while one is conceptual.
The premise of narrative leadership is that storytelling has a significant role in leadership and organizational rationality. Its theoretical underpinnings stem from the narrative paradigm, which says that all human beings are storytellers (homo narrans). Stories are engaged with power in organizations. Alongside knowledge, values and emotions, stories convey leadership influence by mediating and shaping organizational reality. The stories make sense in the organizational flow, which takes place discursively in social interaction, both on formal and informal occasions.
According to the findings, the managers aspire to construct their leadership influence by telling stories in different situations. The areas of leadership influence were identified as inspiring and motivating followers, influencing own superiors, discovering focus, preventing conflicts and constructing trust. Furthermore, managers may tell stories with a view to manipulate their subordinates. The types of manipulation in storytelling were identified as humorous, pseudo-participative, seductive and pseudo-empathetic. The ethics of manipulation in storytelling is also discussed. Leadership storytelling is also dissected from the subordinate's standpoint. The ghost leader metaphor is used with a view to illustrate the significance of organizational storytelling both in the sense of constructing and resisting leadership.
Potential future aspects of leadership research are also pointed out. In particular, the antenarrative approach is used as a recent approach to organizational storytelling and using visualization to analyze complex qualitative data is also suggested.
