Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maatalouden rakennekehitystä Kainuussa ja sen vaikutuksia nautakarjatilojen rehuntuotannon ulkoistamiseen, rehuntuotantosopimusten edellytyksiin sekä luoda sopimusmalleja. Jos myydään valmista rehua, on luontevaa perustaa hinnoittelu tuotettuun määrään perustuvaksi, esimerkiksi snt/kg kuiva-ainetta kohden. Myös laatu on syytä ottaa huomioon hinnoitteluperusteena. Tyypillisin toimintamalli olisi kuitenkin sellainen, jossa rehun ostaja vastaa korjuusta. Tällöin sopimuksessa ei välttämättä tarvita lainkaan laatukriteereitä, koska olennaisimpaan laatutekijään (D-arvo) rehun ostaja pystyy vaikuttamaan ratkaisevalla tavalla. Jos myyjä vastaa lannoittamisesta, on syytä sopia tavoitesatotasosta. Tällöin hinta on luontevaa sopia snt/kg kuiva-ainetta kohden kuten edelläkin. Jos taas ostaja vastaa lannoittamisesta, hinnoitteluperuste voisi olla myös euroa hehtaaria kohden. Sopimukset on syytä tehdä vähintään yhden viljelykierron mittaisiksi eli tyypillisesti 4-5 vuoden ajaksi. Tällöin on tärkeää sopia myös hinnoitteluperusteen mahdollisista muutoksista ajan yli.