Tammentie Tarja | Akateeminen Kirjakauppa

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu vuosittain 10–15% synnyttäneistä äideistä. Selkeää syytä äidin masentumiselle ei voida osoittaa, vaan masennuksen taustalla olevat tekijät ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Masentuneet äidit imettivät lastaan lyhyemmän ajan kuin muut äidit ja he olivat tyytymättömämpiä perhe-elämäänsä muihin tutkimukseen osallistuneisiin äiteihin verrattuna. Synnytyksen jälkeinen masennus vaikutti perheen toimivuuteen heikentävästi kaikilla mitatuilla perheen toimivuuden osa-alueilla.

Masentuneiden äitien perheissä vanhemmilla oli raskaudenaikaisten odotusten ja lapsen syntymän jälkeisen todellisuuden välillä selkeä ristiriita. Odotukset perhe-elämää kohtaan raskausaikana olivat suuret, mutta synnytyksen jälkeen perheille tuli jossain määrin yllätyksenä vauvan sitovuus ja muutokset perheen suhteissa. Vanhemmat pyrkivät täydellisyyteen vanhempina ja väsyivät.

Masentuneiden äitien perheet kokivat vuorovaikutuksensa lastenneuvolan terveydenhoitajien kanssa yksilöllisen ja kokonaisvaltaisen vuorovaikutuksen puutteena. Lastenneuvolan terveydenhoitajat puolestaan kuvasivat vuorovaikutussuhdetta masentuneiden äitien perheiden kanssa kokonaisvaltaisena yhteistyönä yksilöllisen perheen kanssa. Perheiden ja terveydenhoitajien vuorovaikutussuhdetta voidaan kuvata samojen toiveiden ja odotusten ristiriitana. Perheiden tiedon saanti ja keskustelu synnytyksen jälkeisistä mielialamuutoksista jo äitiysneuvolassa on tärkeää, jotta mielialamuutokset olisi helpompi ottaa myöhemmin puheeksi myös lastenneuvolassa.

Perhehoitotyöstä on terveydenhuollossa puhuttu pitkään, silti edelleen pääasiassa hoidetaan identifioitua potilasta usein hyvinkin irrallaan hänen läheisimmistä ihmisistään, perheestään. Optimaalisen hoidon takaaminen edellyttää kuitenkin, että koko perhe on mukana tutkimuksissa, hoidossa ja hoidon arvioinnissa. Huomion kiinnittäminen perheen voimavaroihin lisää yksittäisen perheenjäsenen hyvinvointia ja tukee koko perhettä toimimaan yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 373 pirkanmaalaista perhettä ja 14 lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa.