Tässä kirjassa kerrotaan yksinolon kokemuksista, yksinäisyyden syistä ja suhtautumisesta yksinäisyyteen. Laajemmin kysymys on yksilön ja yhteisön välisistä suhteista ja erilaisista tavoista, joilla yksilöt voivat liittyä yhteisön jäseniksi - yksilöllistymisestä ja joustavista yhteisösidoksista. Suomalaisessa kulttuurissa vallalla olevissa hyvän elämän malleissa yksin eläminen ei perinteisesti ole ollut yhtä arvostettua kuin perheen ja ystävien täyttämä elämä. Jos ihminen kokee yksinäisyytensä suhteessa tällaisiin malleihin, seuraukset voivat olla psyykkisesti raskaita. Toisaalta yksin oleminen voi olla tietoinen valinta ja itsenäisen omaehtoisen elämän rakentamista - yksinäisyyteen suhtautumisessa on vahva subjektiivinen lataus. Yksin eläminen on selvästi yleistynyt viime aikoina: nuoret muuttavat yhä useammin kotoaan ensin omaan talouteen, vanhukset jaksavat pidempään omissa kodeissaan ja avioerojen myötä erityisen moni keski-ikäinen mies elää omassa taloudessaan. ”Sinkuista” käydyissä keskusteluissa puhutaan usein valinnanvapaudesta ja yksilöllistyvästä kulttuurista, jossa yksin eläminen saattaa olla ihanteellinen ja tavoiteltava asia. Toisaalta esiin on nostettu kysymys yksin elävien yksinäisyydestä ja parisuhteen kaipuusta ja myös siitä, kuinka perheelliset saattavat kaivata omaa tilaa ja aikaa olla yksin. Kirja sisältää kokoavan johdantoartikkelin lisäksi neljän eri tieteenaloja edustavan tutkijan artikkelit, joissa käsitellään taideharrastukseen liittyvää yksinoloa, yksinäisyyskertomuksia, runojen yksinäisyysmetaforia sekä nuorten yksinäisyyttä ja sen syitä. Tutkimusaineistoina on neljä laajaa pääosin omaelämäkerrallisia tekstejä sisältävää kirjoituskokoelmaa. Kirja on tarkoitettu kaikille yksinäisyydestä kokemuksena tai aikamme ilmiönä kiinnostuneille.