Suomen komppi | Akateeminen Kirjakauppa

Suomen komppi
Vesa Aaltonen: perkussiot, rummut
Olli Ahvenlahti: kosketinsoittimet
Juha Björninen: kitara
Nappi Ikonen: rummut, perkussiot
Janne Louhivuori: kitara, syntikka
Heikki ”Häkä” Virtanen: basso
Marjo-Riitta Kervinen: laulu

A.
1. Vauhtijatsi
2. Tahdon olla sulle hellä
3. Tuhansien raitojen miehet
4. Sahtia-reggae
5. Fever

B.
1. Sahtia
2. Tuhansien raitojen blues
3. Nopeahupa
4. Tahdon olla sulle hellä -instrumentaali
5. Tuhansien raitojen blues (Yö mix)

Tuhansien raitojen miehet -dokumentti oli ajatus koota 1970–80-luvun legendaarisin studiomuusikkojen kerma vielä kerran soittamaan. Todennäköisesti tämä idea oli syntynyt kitaristi Juha Björnisen kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Juuri Juha taisi ensimmäisenä puhua tästä myyttisestä bändistä, Suomen kompista. Sehän ei ollut mikään virallinen yhtye, vaan enemmänkin kuvitteellinen bändi, joka eli muusikoiden omissa puheissa.

Nimi on todennäköisesti syntynyt vitsinä sessioiden taukojen kahvihuonekeskusteluissa. Kun sessioissa oli toistuvasti samat soittajat, alkoivat miehet kutsumaan itseään Suomen kompiksi. Ilmiöhän oli tuttu muuallakin maailmassa. Ehkä kuuluisin studiobändi oli Wrecking Crew, joka toimi 1970-luvulla Los Angelesissa.
Oltiin siis tekemässä dokumenttia studiomuusikoiden kultaisista ajoista. Tämä kattoi noin 30 vuoden aikajakson, joka alkoi jostain 1960-luvulta – kun levyteollisuus Suomessa toden teolla käynnistyi – aina jonnekin 1990-luvun vaiheisiin, kun digitalisoituminen lopetti isojen studioiden valtakauden. Vuosituhannen jälkeen bändejä yhä harvemmin ja harvemmin kasattiin samaan aikaan paikalle. Pro Tools -ohjelman myötä oli teknisesti helppo toteuttaa sessiot ilman koko porukan palkkaamista samoihin sessioihin.

Kukaan ei olisi kuitenkaan voinut uskoa minkälaisen huomion vuoden 2017 ensiesitys ja 2,5 vuotta myöhemmin esitetty uusinta saisi. Ilman minkäänlaista puffausta äitienpäivänä 10.5.2020 esitetty uusinta keräsi TV 1:llä uskomattomat 366 000 katsojaa. Tämä kaikki oli todella häkellyttävää. Kun myöhäisillanuusinnat lasketaan tähän päälle, keräsi elokuva Ylen esityksissä kaiken kaikkiaan 534 000 katsojaa. Se on dokumentille aivan uskomaton saavutus. Sen seurauksena oli luontevaa toteuttaa myös pitkään puheissa ollut levyjulkaisu. Vihdoinkin Finnvoxin materiaali näkisi päivänvalon. Tässä sitä on vinyylilevyn verran eli noin kolmevarttia - ja joka minuutti on rautaa.