7.6. Pohjoiskaukasialaiset nuoret elävät Venäjällä terrorismin varjossa
Väitös yhteiskuntapolitiikan alalta Väittelijä: YTM Tiina Sotkasiira Väitösaika ja -paikka: perjantai 7.6. kello 12, N100, Natura-rakennus, Joensuun kampus
Tšetšeniasta ja muualta Pohjois-Kaukasiasta kotoisin olevat nuorten elävät terrorismin varjossa myös asuessaan Suomen rajan pinnassa, Pietarissa ja Karjalan tasavallassa, osoittaa yhteiskuntatieteiden maisteri Tiina Sotkasiiran Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Tutkimuksessa haastatellut nuoret kertovat kohtaavansa arjessaan positiivista mielenkiintoa syntyperänsä vuoksi. Heihin kohdistuu kuitenkin myös paljon ennakkoluuloja, jopa etnistä syrjintää.
Erityisesti tšetšeeninuoret korostivat, että ihmiset jopa kauhistuvat ja osoittavat pelkäävänsä heitä kuulleessaan, mistä nuoret ovat kotoisin. Sotkasiira haastatteli tutkimukseensa 17 Pietarissa ja Petroskoissa asuvaa pohjoiskaukasialaista nuorta sekä vietti aikaa nuorten kanssa Pietarissa ja Dagestanin tasavallassa Etelä-Venäjällä.
Nuoret kokivat ongelmalliseksi sen, ettei heihin suhtauduta täysivaltaisina Venäjän kansalaisina, vaan heidät nähdään sivistymättömiksi ja väkivaltaisiksi vuoristolaisiksi. Nuorten mukaan suurin osa Pohjois-Kaukasian väestöstä kuitenkin pysyttelee erillään väkivaltaisista ääriliikkeistä ja pyrkii elämään mahdollisimman tavallista elämää. Nuoret eivät puolustelleet terroristi-iskuja. He myös vastustivat kaikkien pohjoiskaukasialaisten leimaamista joidenkin ihmisten tekojen perusteella.
Syrjintä voi johtaa eristäytymiseen
Tutkimus osoitti, että nuoret reagoivat heihin kohdistuviin ennakkoluuloihin vaihtelevasti. Osa pyrkii rakentamaan positiivista kuvaa kaukasialaisuudesta. He haluavat omalla toiminnallaan osoittaa olevansa tavallisia, jopa esimerkillisiä kansalaisia. Toisaalta syrjintäkokemukset aiheuttavat ahdistusta, vihaa ja muita negatiivisia tunteita. Sotkasiiran mukaan tämä voi johtaa eristäytymiseen: nuoret käyvät koulua, mutta viettävät vapaa-aikaansa yksin tai perhepiirissä.
Nuoret eivät syyttäneet kohtelustaan venäläisiä, vaan selittivät sitä yksittäisten ihmisten ajattelemattomuudella tai lyhytnäköisyydellä. Toisaalta he syyttivät yleistä poliittista tilannetta sekä tiedotusvälineiden epätarkkaa ja joskus asiatontakin uutisointia Pohjois-Kaukasiaa koskien. Nuorten mielestä Pohjois-Kaukasian tilannetta tunnetaan huonosti alueen ulkopuolella, minkä vuoksi ihmiset uskovat kärjistyksiin ja yleistyksiin.
Hallinnolta ristiriitaisia signaaleja nuorten asemasta
Sotkasiira tutki väitöskirjassaan myös Karjalan tasavallan etnisyyspolitiikkaa. Vuonna 2006 tapahtuneiden Kontupohjan mellakoiden jälkeen keskustelu Kaukasiasta tulleiden siirtolaisten asemasta Karjalan tasavallassa kävi kuumana. Aiemmin alueen kansallisuuspolitiikassa oli keskitytty suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen oikeuksiin, mutta nyt huomio siirtyi Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena lisääntyneen, erityisesti etelästä pohjoiseen suuntautuneen, muuttoliikkeen hallintaan. Kansallisen esimerkin mukaisesti Karjalassakin huolestuttiin uskonnollisten ja etnisten ääriliikkeiden leviämisestä ja muista tulokkaisiin liitetyistä ongelmista.
Sotkasiiran mukaan viranomaisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa Luoteis-Venäjällä asuvien, Pohjois-Kaukasiasta kotoisin olevien nuorten asemaan. Yksi keino olisi varmistaa, että Venäjän perustuslakiin kirjattu syrjintäkielto toteutuu myös käytännössä. Tutkimuksessa todetaan kuitenkin, että Karjalan tasavallan etnisyyspolitiikka välittää ristiriitaisia signaaleja pohjoiskaukasialaisten nuorten asemasta. Virallinen politiikka korostaa kansalaisuuden tärkeyttä, ja antaa ymmärtää, että jaettu kansalaisuus ja isänmaallisuus ovat tärkeitä arvoja Venäjällä. Käytännössä yhteisöllisyyttä kuitenkin rakennetaan paikallisen syntyperän, mentaliteetin ja kulttuurisen samankaltaisuuden varaan. Viime kädessä kulttuurierot tulkitaan uhaksi, jota hallinnon on eri toimin pyrittävä torjumaan ja hallitsemaan.
