Jyväskylän normaalikoulun historia alkaa Suomen kansakoululaitoksen perustamisesta 1860-luvulta. Maan ensimmäisen opettajankoulutuslaitoksen Jyväskylän seminaarin yhteyteen perustettiin tytöille ja pojille mallikoulut, joissa tulevat kansakoulunopettajat saattoivat harjoitella opettajantaitoja todellisessa kouluympäristössä.
Vuosikymmenten varrella seminaarin mallikouluista kehittyi Jyväskylän yliopiston harjoituskoulu, mutta koulun perustehtävä pysyi pohjimmiltaan entisellään. Opettajaksi opiskeleville tarjottiin mahdollisuus soveltaa opinnoissaan omaksumaansa teoreettista tietoa käytännön opetukseen, koulu n ohjaavien opettajien suojeluksessa.
Sama tehtävä oli Jyväskylän normaalilyseolla. Se aloitti toimintansa 1955, kun kaupunkiin 1915 perustettu yhteiskoulu muutettiin oppikoulun opettajankoulutukseen erikoistuneeksi harjoittelukouluksi.
Peruskoulu-uudistuksessa 1970-luvulla kaksi koulua, Jyväskylän yliopiston alaisuudessa toiminut kansakoulu ja Jyväskylän normaalilyseo yhdistyivät yhdeksi kouluksi, Jyväskylän normaalikouluksi.
Tässä kirjassa tarkastellaan, miten suomalaiselle opettajuudelle on etsitty ja näytetty mallia kansa-, oppi- ja peruskoulussa sekä lukiossa 1860-luvulta 2010-luvulle, Jyväskylän normaalikoulu ja sen edeltäjät ovat läpi historiansa seisseet teoreettisen tiedon ja käytännön rajalla. Aikakaudesta toiseen koulun työssä ovat toistuvasti nousseet esiin samat suuret kysymykset. Millainen on hyvä opettaja? Miten harjoittelukoulu palvelee parhaiten opettajankoulutusta? Kehitetäänkö suomalaista koulua "työkouluksi" vai "tietokouluksi"?
