Noin vuoden 1200 tienoilla kirjoitettu Jomsvikinga saga kertoo viihdyttävän tarinan Jomin saaren viikingeistä ja heidän seikkailuistaan.

Jomsviikinkien tarina kietoutuu historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin, mutta mukana on myös henkilöhahmoja, jotka lienevät fiktiivisiä ja tapahtumia, joihin liittyy esimerkiksi yliluonnollisia ilmiöitä. Jomsviikingit perusti saagan mukaan tanskalainen ylimys Palnatoki, joka ei ole historiallinen hahmo. Saagan mukaan Jomin saari sijaitsi jokisuistossa vendien eli länsislaavien alueella. Nykyisen Oder-joen suistossa Puolan puolella Saksan rajalla on Wolinin saari, joka on todennäköisin ehdokas Jomin saareksi.

Jomsviikingeistä tekee poikkeuksellisen heidän tiukat lakinsa, jotka Palnatoki sääti. Lakien mukaan jomsviikinkeihin ei otettu alle 18-vuotiaita miehiä eikä myöskään vanhuksia; miehet eivät saaneet ottaa saalista itselleen ryöstöretkiltä, vaan kaikki jaettiin; heidän tuli puolustaa toisiaan ikään kuin he olisivat veljiä; he eivät saaneet poistua linnoituksesta muutamaa päivää pidemmäksi; he eivät saaneet pitää linnoituksessa naisia.

Jomsviikinkien toiminnassa kiteytyy maskuliininen viikinkikulttuuri: vahva yhteys miesten välillä, uho ja kunnian tärkeys. Kun kuningas Svein Kaksiparta kutsuu jomsviikingit juhliin ja saa humaltuneet miehet uhoamaan, että he hyökkäävät Norjaan ja voittavat Sveinin vihollisen jaarli Hakonin, kyseessä on juuri miehinen uho. Koska jomsviikingit ovat julistaneet hyökkäystä ääneen, heillä ei ole mitään muuta kunniallista tapaa poistua tilanteesta kuin lähteä lupaamalleen sotaretkelle Norjaan.

Jomsviikinkien historia kiinnostaa edelleen, koska se sisältää kaikkea sopivasti: se on sankaritarina, joka kietoutuu historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin. Siinä on seikkailua, romantiikkaa ja huumoria.

FT Sirpa Aallon suomennos perustuu Jomsvikinga sagan vanhimpaan tunnettuun käsikirjoitukseen, joka on ajoitettu 1200-luvun loppupuolelle.
Alkuteos: Jómsvikinga saga.