Suomessa on koulutettu kansakoulunopettajia vuodesta 1863 lähtien. Vuonna 1971 säädetty opettajankoulutuslaki merkitsi seminaarien ja opettaja- korkeakoulujen lakkaamista ja luokanopettajakoulutuksen siirtymistä yliopistoissa tapahtuvaksi. Siirtyminen toteutui 1.8.1974 alkaen (Jyväskylässä ja Joensuussa 1.8.1973) Liikuntakasvatus on ollut läpi opettajakoulutuksen historian sen eräs sisältöalue.
Tässä teoksessa tarkastellaan vuoteen 2014 mennessä eläkkeelle siirtyneiden liikunnan didaktiikan lehtoreiden ja yli 30 vuotta näissä tehtävissä vuosina 1974-2014 toimineiden liikuntakasvattajien kokemuksia työstään ja yleensä liikuntakasvatuksesta. Tarkastelussa rajaudutaan lähinnä luokanopettajakoulutukseen. Liikunnan aineenopettajakoulutusta sivutaan lysyesti ja lähinnä sen pedagogisia opintoja.
Henkilötason tarkastelun ohella teoksessa kuvataan pääpiirteitä myös opettajakoulutuksen kehitysvaiheita aikajaksoittain ja koulutusyksiköittäin sekä luodaan katsaus kouluttajien väliseen verkostoitumiseen ja sen koettuun merkitykseen.
Kokemuksen synnyttämää hiljaista tietoa on vaikeaa sellaisenaan siirtää toisille. Tekijät toivovat pitkään toimineiden opettajankouluttajien kokemusten rohkaisevan jatkuvuudesta ja yhteistyöstä huolehtimiseen myös tulevaisuuden opettajankoulutuksen ja koulujen liikuntakasvatuksen kehittämisessä.
