Fyysisesti raskas työ ei ylläpidä ikääntyvän työntekijän fyysistä toimintakykyä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, kuinka työn fyysinen kuormittavuus vaikuttaa ikääntyvien työntekijöiden (yli 45-vuotiaiden) tuki- ja liikuntaelimistön sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintakyvyn muutoksiin heidän ikääntyessään. Asiaa seurattiin 10 ja 16 vuoden aikana. Toisena tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako työn kuormittavuutta mittaava arviointimenetelmä siihen, millaisia tuloksia kuormittavuusryhmien välillä mahdollisesti saadaan.
Toimintakykyä arvioitiin 2-4 kertaa seurannan aikana. Tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä arvioitiin selkärangan liikkuvuudella sekä lihaskuntotesteillä. Sydän- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä mitattiin polkupyörätestillä. Työn kuormittavuutta testattiin kahdella eri tavalla: sen määritteleminen perustui työntekijän omaan kokemukseen, toiseksi asiantuntijan havaintoihin. Taustatiedot selvitettiin kyselylomakkeella.
Seurannan aikana fyysinen toimintakyky aleni keskimäärin 1 % vuodessa. Suhteelliset muutokset olivat suurimpia lihasvoimissa ja pienimpiä tutkimukseen osallistuneiden pituuksissa, painoissa ja painoindekseissä. Miehillä heikkenivät eniten vartalon lihasvoimat, noin 2 % vuodessa. Naisilla sen sijaan eniten heikkenivät ylä- ja alaraajojen lihasten kestävyys, noin 1,8 % vuodessa. Miesten muutokset fyysisessä toimintakyvyssä olivat suurempia kuin naisten, mutta naisilla esiintyi enemmän yksilöllisiä eroja. Fyysisen toimintakyvyn muutokset eri osa-alueilla eivät välttämättä olleet suoraviivaisia.
Naisilla erot fyysisessä toimintakyvyssä eri työn kuormitusryhmien välillä olivat selkeämpiä kuin miehillä. Kun seurannan lopussa tarkasteltiin tutkimukseen osallistuneita, todettiin että kevyttä työtä tehneillä oli parempi toimintakyky kuin raskasta työtä tehneillä. Tosin ryhmien välisiin erojen suuruuteen vaikutti myös se, mitä kuormittavuuden arviointimenetelmää oli käytetty eli oliko asiaa arvioinut henkilö itse vai asiantuntija.
Ikääntyvien työntekijöiden työn fyysistä kuormittavuutta pitäisi vähentää, jotta he jaksaisivat työssään viralliseen eläkeikään saakka. Keinoina voisivat olla esimerkiksi lyhyempi työaika ja työn kierto. Myös työtehtävien muuttaminen enemmän ohjaavaan suuntaan mestari-kisälli periaatteella voisi helpottaa ikääntyvien työntekijöiden jaksamista. Työn kuormittavuus tulisi siis entistä paremmin huomioida, kun määritetään eri alojen eläkeikiä.
Työn kuormittavuutta arvioitaessa olisi tärkeätä, että siinä huomioitaisiin paitsi asiantuntijan arvio myös työntekijän itsensä kokema kuormittavuus. Tällöin arvioinnissa tulisi paremmin esille sellaiset yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet, jotka vaikuttavat työntekijän kuormittumiseen työssä. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi henkilön pituus, paino ja fyysinen kunto.
