Yhä useammat meistä napsivat kuvia lapsistaan, lomistaan ja lemmikeistään sosiaaliseen mediaan. Facebook tai oma blogi on avoinna pitkin päivää, ja huomaamme ajattelevamme keskellä elämän tohinaa: ”Millasen päivityksen tästä sais?” Ajatus ei ole edes kovin tietoinen, kun jo alamme sommitella elämän tapahtumia verkossa jaettaviksi mediateksteiksi.
Elämäjulkaiseminen on yleistynyt Suomessa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Se on kulkenut käsi kädessä internetin laajenemisen ja yhtä helppokäyttöisemmäksi käyvän teknologian kanssa. Samalla olemme omaksuneet elämäjulkaisemisen kulttuurisesti. Sari Östmanin tutkimus tarkastelee tätä kehitystä Mikael Hårdin ja Andrew Jamisonin teknologian kulttuurisen omaksumisen teoriaa hyödyntäen. Tutkimuksessa osoitetaan kuinka elämäjulkaisijuuden henkilökohtainen omaksumisprosessi tapahtuu kolmessa vaiheessa. Alustavaa omaksumista seuraa syvenevä omaksuminen, jolloin toimijat laativat elämäjulkaisijuudelle sääntöjä ja oppivat ylläpitämään intiimiä tunnelmaa kertomatta itsestään kuitenkaan liikaa. Syväomaksumisessa elämäjulkaisijuus sisäistetään. Peter Bergerin ja Thomas Luckmannin sosialisaatioteorian mukaisesti toimijatyyppi sisäistetään rooliksi, ja rooli edelleen osaidentiteetiksi. Mutta elämäjulkaisijan identiteetti – minuutemme päivitys – kurkistelee maailmaa muidenkin osaidentiteettien vuorolla.
”Millasen päivityksen tästä sais?” on ensimmäinen teos tekijän elämäjulkaisemiseksi nimeämästä ilmiöstä, jolla on niin merkittävä asema arjessamme, että se on alkanut muuttaa identiteettiämme.
