Oripään historiateoksen punaisena lankana on ollut kuvata lukijoille, millaista elämä Oripäässä on ennen ollut. Kirjaan on haluttu tuoda mentaliteettihistoriallisia ja mikrohistoriallisia näkökulmia, jotka kertovat lukijalle, miten aikalaiset milloinkin ovat nähneet ja kokeneet elämänsä ja kotikuntansa. Kirjassa on käytetty keskimääräistä kuntahistoriaa enemmän muistitieto- ja perinneaineistoja. Tämä kokemushistoriallinen ulottuvuus tarjoaa lukijoille tunnelmapaloja ja ajankuvaa - miten laulu raikasi joppikuskin keräillessä maitotonkkia hevoskärrynsä kyytiin ja miten ravut nipistelivät varpaita, kun pojankoltiaiset pyysivät niitä paljain käsin. Henkilökohtaisin esimerkein kuvataan muun muassa sitä, mitä toisen elättäjän sairastuminen perheelle merkitsi, millaista karjalaisten asettuminen uudelle paikkakunnalle oli ja miltä tuntui olla käynnistämässä Oripäähän kunnallista sosiaalityötä.

Tekstiä keventämään on otettu paljon muistitietoaineistoa ja haastatteluja. Näin myös tavalliset kuntalaiset saavat äänen ja tulevat näkyviksi oman kuntansa historiassa.