François de La Rochefoucauld'n (1613–1680) mietelauseet ovat aforistiikan klassikkoja, kuin miniatyyriromaaneja, joissa yhteen virkkeeseen kiteytyy elämäntarina tai säälimätön kuva ihmisluonnosta.
La Rochefoucauld’ta on verrattu miekkailijaan, joka yllättää lukijansa vaihtuvista pistokulmista. Lukija pakotetaan selkä seinää vasten tarkistamaan päivittäisiä valintojaan, elämänsä merkittävimpiä päätöksiä, ihmisluonnon olemusta ja moraalin perustekijöitä. Kirja ei jätä rauhaan, koska miekan terä eli aforismin kärki on juuri pistämäisillään sydämeen. Lukijan on puolustauduttava, perusteltava, väiteltävä, kumottava ja todistettava, ja yllättäen moni huomio on kuin suoraan päivänpolitiikasta poimittu, vaikka kirjoittajan syntymästä on yli neljä vuosisataa.
Monet La Rochefoucauld'n mietelauseet ovat vain terävöityneet vuosisatojen saatossa. Ihminen ei ole
muuttunut.
"Aurinkoa ja kuolemaa ei voi katsoa suoraan kohti."
"Kun ei löydä rauhaa itsestään, sitä on turha etsiä muualta."
"Näemme enemmän vaivaa näyttääksemme onnellisilta kuin tullaksemme onnellisiksi."
"On sellaisia, jotka eivät koskaan rakastuisi, elleivät olisi kuulleet puhuttavan rakkaudesta."
"Hulluus seuraa meitä kaikkina ikäkausina, jos joku vaikuttaa viisaalta, se johtuu vain henkilön iän, varallisuuden ja hulluuden sopusuhtaisuudesta."
"Uskollisuus rakkaudessa on alituista uskottomuutta, joka saa sydämen kiintymään vuorotellen rakastetun eri piirteisiin suosien milloin yhtä, milloin toista. Uskollisuus on vain yhteen henkilöön sulkeutunutta uskottomuutta."
Sampsa Laurisen ranskan kielestä laatima suomennos päivittää pian 100-vuotiaan edeltäjänsä (Mietelmiä, suom. J. V. Lehtonen, 1924). Suomentajan särmikäs jälkikirjoitus "Mies mietteiden takana" valottaa La Rochefoucauld'n herttuan aikaa, elämää ja persoonaa.
