SUVANTO ANNE | Akateeminen Kirjakauppa

Tämän kuvailevan tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kielihäiriöisten (n= 18) ja tyypillises-ti kehittyvien (n= 10) 4−6-vuotiaiden lasten kertomusten makro- ja mikrorakenteiden eroja, eli-sitointimenetelmän vaikutusta rakennepiirteiden esiintyvyyteen sekä tutkimuksessa käytetynkuntoutuksen vaikutusta kerronnan kehittymiseen.

Tutkimuksessa arvioitiin kolmen keskenään kaltaistetun ryhmän (kuntoutus- ja vertailuryh-mä sekä tyypillisesti kehittyvät verrokit) kerronnan kehittymistä toistettujen mittausten aikasar-jalla yhdeksän kuukauden ajan. Kielihäiriöisten kuntoutusryhmän lasten sanastoa ja kertomuk-sen kognitiivista skeemaa vahvistettiin puolen vuoden aikana harjoitustehtävien ja vanhempienjärjestämien dialogisten lukutuokioiden avulla. Aineisto koostui kuvasarjoihin (Bus Story, sam-makkokirja), lelusarjoihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvista kertomuksista sekävanhempien arvioinneista.

Perustason mittauksissa kielihäiriöisten lasten kuvasarjoihin perustuvissa kertomuksissa olivähemmän episodeja, kielioppikategorioita, tapahtumakuvauksia ja arvioivan kielen ilmauksiakuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla. Lelusarjakertomuksissa ei-kielellisesti toteutuneiden kie-lioppikategorioiden määrä oli kielihäiriöryhmien lapsilla suurempi ja he kertoivat enemmän eri-tasoisia henkilökohtaisia kertomuksia kuin tyypillisesti kehittyneet verrokit. Kielihäiriöisten las-ten kertomuksissa oli vähemmän sana- ja kommunikaatioyksiköitä sekä temporaalisia konnektii-veja kuin tyypillisesti kehittyneillä verrokeilla. Kommunikaatioyksiköt olivat myös lyhyempiä jafunktiosanojen prosentuaaliset osuudet pienempiä kuin verrokeilla. Elisitointimenetelmä vaikut-ti kertomuksen makrorakenteeseen siten, että lapset tuottivat rakenteellisesti parhaimpia kerto-muksia sanattoman kuvakirjan avulla kaikissa kolmessa tutkimusryhmissä.

Seurantajakson aikana kuntoutusryhmän kielihäiriöisten lasten toisto- ja kuvakirjakertomus-ten makro- ja mikrorakenne (sana- ja kommunikaatioyksiköiden määrät, sisältösanat) sekä arvi-oivan kielen ilmaisut (kaikki kertomukset) kehittyivät lähes samalle tasolle tyypillisesti kehitty-vien lasten kanssa. Kertomusten kommunikaatioyksiköt pitenivät ja temporaalisten konnektiivi-en käyttö lisääntyi kuntoutusryhmällä enemmän kuin kielihäiriöisten lasten vertailuryhmällä.Kuntoutus kehitti lasten kerrontaa myös vanhempien arvioiden mukaan.

Alle kouluikäiset kielihäiriöiset lapset kertovat tyypillisesti kehittyneisiin ikätovereihinsaverrattuna rakenteellisesti puutteellisempia kertomuksia. Tutkimuksessa käytetty kuntoutuskehitti lapsen toisto- ja kuvakirjakertomusten makro- ja mikrorakenteita.