Rooma, keisari Nero ja vuosi 62 – kauhun vuosi monien aikalaisten ja jälkipolvienkin silmissä. Tuon vuoden kohtalokkaisiin hetkiin keskittyy Octavia, ainoa meille säilynyt roomalainen historiallisiin tositapahtumiin perustuva murhenäytelmä, joka ilmestyy nyt ensi kertaa suomeksi.
Viisitoistavuotiaana Nero oli naitettu itseään pari vuotta nuoremman Octavian, keisari Claudiuksen tyttären kanssa. Seuraavana vuonna Nerosta tuli äitinsä Agrippinan juonimana Rooman keisari. Neuvonantajaksi ja opettajaksi pojalleen äiti oli määrännyt stoalaisen filosofi Senecan, maineikkaan runoilijan, kirjailijan ja tiedemiehen. Hetken kaikki saattoi näyttää menevän hyvin. Mutta kun nuoren keisarin elämään astui kaunis, kokenut ja kohtalokas Poppaea Sabina, Octaviasta tuli Nerolle este ja rasite, josta tämä halusi eroon – keinolla millä hyvänsä. Senecan viisaat neuvot kaikuivat kuuroille korville.
Octavia-tragedia on kulkenut meille Senecan itsensä nimissä. Vaikka monet nykytutkijat ovat pitäneet sitä epäperäisenä, suomentajat ovat päätyneet uskomaan sen sittenkin suurella todennäköisyydellä aidoksi. Mikäli tämä on totta, näytelmään on dramatisoitu ensi käden tietoa julman Neron hovista.
Stoalainen filosofi Seneca (n. 4 eaa. – 65. jaa.) kirjoitti runoja, luonnontieteellisiä tutkielmia, elämänviisautta ja moraalikysymyksiä käsitteleviä dialogeja, laajan kirjekokoelman, Kirjeet Luciliukselle – Epistulae morales ad Lucilium (suom. Antti T. Oikarinen), sekä yhdeksän tai kymmenen tragediaa, joista tätä ennen on suomennettu neljä: Medeia, Thyestes, Faidra ja Oidipus (suom. Antti T. Oikarinen ja Maija-Leena Kallela).
Kääntäjät Antti T. Oikarinen ja Maija-Leena Kallela ovat molemmat pitkän linjan latinisteja, joilta on ilmestynyt useita suomennoksia.
